Viidakon lait

Ikuinen faktahan on se, että ruokatunti on yksinkertaisesti paras hetki koulussa. Se on päivän kohokohta.

Viimeinen tunti ennen ruokailua, joka luokassa kuuluu ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen: "Joko pian syömään?" lähes aina myös toivotaan, että päästäisiin edes viisi minuuttia aikaisemmin kuin muut opiskelijat. Jokainen opiskelija on myös kaivanut oman Amica-kortin valmiiksi esille.

Ruokalassa vallitsee tunnetusti viidakon lait ja nopeat syö hitaat! Kun tunti viimein päättyy jokainen opiskelija juoksee henkensä edestä jonoon hullun kiilto silmissä ja koittaa samalla hivuttautua vielä hieman edemmäs muista. Kyynerpäätaktiikassa ei säästellä, kaikilla on nälkä!

Kun ruoka on saatu nenän eteen nälkäinen oppilas voi rauhoittua ja katsoa ivallisesti hymyillen jonon perällä kökkiviä.

Edessä on kuitenkin viimeinen taisto, nimittäin astoiden palautus! Jokainen mahansa täyttänyt oppilas seuraa nyt palautusjonon tapahtumia ja sen ollessa tarpeeksi lyhyt siirtyy siihen itsekkin. Tässä jonossa ei tyrkitä, sillä maha täynä on leppoinen olo.

Toisinaan jonon perällä kökkiessään tekisi mieli juosta keskelle ruokalaa, oksentaa ja huutaa: "SALAATISSA ON SALMONELLA!!!!!" Mitä siitä seuraisi? Jokainen oppilas sylkisi salaattinsa suusta ja osa huomaisi jo selkeät oireet. Näin saisin tarkastella salaattipöydän antimia kaikessa rauhassa, eikä kukaan tuskastuisi, kun väkerrän maitopurkkia auki. (Kuulun nimittäin ilmeiseen vähemmistöön, sillä juon kevyt maitoa ja se on tuossa koulussa laktoosittoman maidon kanssa edelleen purkkikamaa.)

Airut