Oli taas hiukan rankempi viikonloppu, tosi raskas... Perjantaina perhetuttu tuli käymään ja kertoi, että pikkuserkkuni joutui sairaalaan aivoveren vuodon takia, myöhemmin illalla hän soitti isälleni ja kertoi, ettei toivoa juuri ole... Lauantaina noin yhdeksän aikoihin Jari sitten otettiin pois hengityskoneista...
Kaverin kuolema kesällä pysäytti ja toi uutta ajateltavaa elämästä... Nyt pää on taas täynnä sekavia ajatuksia, varsinkin kun molempien läheisten kuolemat oli yhtäkkiset ja vähemmän mukavat tavat lähteä... Kaiken aikaa miettii vaan, että kuka seuraavaksi lähtee ja milloin. Tämän takia olen alkanut nauttia muiden ihmisten seurasta huomattavasti enemmän. Ehkä tämä tästä ajan kans helpottaa:)
