Valeprinssi

Minäpä kerron teille sadun.

Olipa kerran hieman tasapainoton ja kummallinen prinsessa, joka oli tullut niin kutsuttuun naimaikään, siksipä tämä prisessa matkusti naapurivaltakuntaan, jossa järjestettiin suuret juhlat musiikin parissa. Juhlissa häntä tanssitti naapurivaltakunnan prinssi. Prinsessan vanhemmat olivat innoissaan, sillä olihan se nyt selvää, että näistä nuorista tulisi pari ja valtakunnat yhdistyisivät.

Prinssi kävi kolme kertaa kosimassa prinsessaa tämän valtakunnassa. Prinsessa oli kuitenkin oma tasapainoton itsensä ja kieltäytyi jokaisella kerralla. Hän halusi tietää olisiko prinssistä hänelle mieheksi. Prinsessa antoi prinssille tehtävän: "Kaukaisessa valtakunnassa on vuori, vuorella kasvaa yksi ainut kukka, minä haluan sen." Prinssi ei halunnut jäädä vanhaksipojaksi ja vaivaksi vanhemmilleen, joten hän suostui pyyntöön.

Aikaisin seuraavana aamuna prinssi lähti ratsain suorittamaan tehtäväänsä. Matka Kaukaiseen valtakuntaan oli pitkä ja prinssi oli perillä vasta myöhään yöllä. Pitkästä matkasta voipuneena prinssi jäi nukkumaan vuoren juurelle. Seuraavana aamuna prinssi nousi jälleen varhain ja alkoi kiivetä vuorelle. Puolessa välissä matkaa vastaan tuli haltija, joka oli yksinäinen ja pyysi prinssiä pelaamaan hänen kanssaan korttia. Prinssi oli väsynyt, joten hän suostui ehdotukseen. Prinssi pelasi kunnes huomasi, että aurinko alkoi laskemaan. Hän tajusi, ettei kerkeäisi enään hakea kukkaa määrättyyn aikaan mennessä, mutta sitten hän muisti, että alhaalla kasvoi silmän kantamattomiin kukkia. Prinssi siis laskeutui alas vuorelta, otti mukaansa yhden kukan kedosta ja lähti ratsastamaan kohti prinsessan valtakuntaa.

Prinssi saapui seuraavana päivänä kukka mukanaan. Hän kuvitteli huiputtavansa prisessaa, mutta hän ei tiennyt, että prinsessalla oli kaksi haltiakummia, jotka olivat neuvoneet häntä antamaan tehtävän ja jotka tunnistivat kukan aitouden. Prinssi ojensi kukan prinsessalle ja samassa prinsessa kuuli pienen äänen: "Jos hän sinua rakastais, menis hän läpi vuorien, kukka onneton kedolt' on" Näin prinsessa tiesi, ettei kukka ollut aito.

Prinsessa oli kuitenkin hieman hyväuskoinen ja antoi prinssille uuden mahdollisuuden: "Kaukaisen valtakunnan syvimmässä kolkassa on syvä järvi, järvessä on simpukka, jonka sisällä on maailman kaunein helmi, minä haluan sen." Koska prinssi ei edelleenkään halunnut jäädä vanhaksi pojaksi, hän suostui pyyntöön.

Jälleen prinssi lähti ratsain Kaukaiseen valtakuntaan. Matka oli pitkä, pidempi kuin vuorelle ja yöllä prinssi ratsasti kestikievarin ohitse. Hän oli väsynyt, joten hän päätti yöpyä kievarissa. Pyytäessään nukkumasijaa hän huomasi eräässä pöydässä kaksi tonttua, jotka löivät korttia. Prinssi pyysi päästä peliin mukaan ja tokihan tontut peliseuran huolivat. Monen hävityn pelin ja vielä useamman olutkolpakon jälkeen prinssi huomasi, että aamu jo sarasti, eikä hän ehtisi hakea helmeä määrättynä aikana. Hän oli kuitenkin pelin aikana huomannut, että toisella tontulla oli taskussa helmi. Prinssi lupasi ostaa tontulle kolpakon olutta, jos tämä antaisi prinssille taskussa olevan helmen. Olutta rakastava tonttu suostui heti vaihtokauppaan.

Prinssi kuvitteli jälleen huiputtavansa prinsessaa ja vei tälle valehelmen. Jälleen ottaessaan helmen käteen prinsessa kuuli haltiakummin kuiskauksen: "Jos hän sinua rakastais, menis hän läpi vuorien, helmi onneton tontun taskust' on"

Prinsessa halusi kuitenki edelleen uskoa prinssistä hyvää ja näin ollen antoi tälle viimeisen tehtävän: "Kaukaisen valtakunna tuolla puolen on metsä, metsässä on suuri puu jonka oksilla kasvaa monia käpyjä, mutta ylimällä oksalla kasvaa kultainen käpy, minä haluan sen." Prinssiä alkoi jo kyllästyttää, mutta hän ei vieläkään halunnut jäädä vanhaksi pojaksi, joten hän suostui pyyntöön.

Kuten edellisilläkin kerroilla, prinssi lähti varhain aamusta suorittamaan tehtäväänsä. Matkalla hän ei pysähtynyt kertaakaan vaan ratsasti suoraan metsään, jossa kultainen käpy oli. Hän saapui aamun jo sarastaessa puun luokse ja näki kävyn, jota oli hakemassa. Mutta juuri silloin hänen ohitseen käveli peikko, joka tämäkin oli peliseuraa vailla. Prinssi suostui peliin. Peikko oli etevä korttipeleissä ja pelatessa vierähti useampi tovi, kun prinssi huomasi aamun jälleen sarastavan, hän kauhistui. Samassa hän kuitenkin huomasi, että peikolla oli mukanaan pieni purkki kultaista maalia. Prinssi pyysi peikkoa vaihtamaan maalipurkin hänen viittaansa. Peikko oli koko pelin ajan ihaillut prinssin punaista viittaa ja suostui vaihtokauppaan. Niin prinssi maalasi yhden kävyistä kultaiseksi ja palasi jälleen prinsessan luo.

Prinssi hymyili tyytyväisenä, antaessaan kultaisen kävyn prinsessalle. Prinsessa otti valekävyn käteen ja kuuli samassa haltija-kummin kuiskauksen: "Jos hän sinua rakastais, menis hän läpi vuorien, käpy onneton väärennös on."

Prinsessa loukkaantui prinssin vilpillisyydestä ja päätti elää loppuelämänsä ilman ainuttakaan uutta prinssiä. Mitä prinssiin taas tuli, hän kai pelaa jossain korttia.

Sen pituinen se.