2 min. kuivuva kynsilakka

Nyt on pakko avautua niinkin pinnallisesta aiheesta kuin kynsien lakkaus. Olen tässä puolen vuoden aikana kehitellyt itselleni pakkomielteen kynsien lakkaamisesta. Pahimmillani poistan lakan ainoastaan laittaakseni uudet tilalle. Minulla on nimittäin auttamattoman rumat kynnet. Pakko piilottaa lakalla. Tarkoitukseni ei kuitenkaa ole angstata teille kynsistäni, vaikka niistä saisi aikaan useamman sivun mittaisen valitusvirren. Kerron lakkaamisen ikuisista ongelmista kautta aikojen.

1. Aloitetaan ihan alusta eli minun tapauksessa kynsilakan poistosta. Kaikella tapaa inhottava operaatio, etenkin jos edellisessä lakassa on glitteriä. Kynsilakkaa poistaessaan oikein tuntee kuinka glitter repii pienen pieniä palasia kynsistä! EIKÄ VITTU EDES IRTOA, ei ainakaan pelkällä kynsilakanpoistoaineella, pakko tuvautua muihin kynsiin ja repiä glitter-hiutaleet irti. Entäs, kun poistettava lakka leviää pitkin sormia niin, että kynsien ympärillä oleva iho on lakan väristä? Kynnet ovat kyllä puhtaat, mutta nyt sormet vaativat putsausta. Minun ei luultavasti edes tarvitse kertoa miltä kynsilakanpoistoaine haisee ja miltä tuntuu, kun on poistamassa kynsilakkaa ja tajuaa, että joku on syönyt kaikki vanulaput.
2. Väärällä kädellä lakkaaminen. Minun tapauksessani vasemmalla... _Aina_ yhtä vaikeaa. Kyllähä siinä harjaantuu, mutta siihen vaaditaan kärsivällisyyttä suhteettoman paljon. 
3. Karmein kohta kynsien lakkaamisessa on se, kun kaikki kynnet ovat niin täydelliset kuin voi olla, sitten tyhmänä ihmisenä menet ja 'viimeistelet' jostain kohtaa ja koko kynsi sotkeentuu ja siinä samalla hermostuspäissäsi ja itku silmässä sotket muutin kynnet. Ei auta kuin aloittaa alusta.
4. Kun lakka on viimein valmis, alkaa useamman tunnin odottelu. Kahdessa minuutissa kuivuva kynsilakka on Jumalan vale. Etkä ikinä kuitenkaan odota tarpeeksi kauan ja niin on taas täydellinen lakkaus mennyt kankkulan kaivoon. 

Nyt mietitte, että miksi tuo edes lakkaa kynsiä, jos se on hänen mielestään niin kamalaa. Jollain sairaalla tavalla kuitenki nautin kynsien lakkaamisesta ja kun kynnet on nätisti olo on uskomattoman naisellinen. En väitä, että kukaan muu sitä huomaisi, mutta silti itsetunto nousee.

Airut

haku päällä

Aika järkyttävää, että jo tämän ikäisenä on kamalat paineet seurustelun suhteen. Nyt omassa päässäsi ajattelet, että: "eipähän, en minä ainakaan halua seurustella." -Kusetat, mikä pahinta, itseäsi.

Vaikka olisi miten ikisinkku ajatuksella liikenteessä, aina, kun menet uuteen paikkaan mietit silti, mahtaakohan tuleva aviomiehesi olla siellä. Eikö 'sen oikean' löytämiseen pitäisi ottaa paineet siinä kolmenkympin kieppeillä? Sikäli, kun aikoo vielä tenaviakin hankkia. Eihän tässä ole vielä mitään hätää, biologinen kello ei luultavasti kovinkaan monella minun ikäiselläni tikitä.

Huvittavaa seurata omaa ja muiden käytöstä esim. festareilla, kaikilla haku päällä. Kaikilla, sukupuolesta ja iästä riippumatta on Niko Kivelän kuvailema tänään mä saan-katse.

Kun 'se oikea', tai edes lähes oikea ei satukkaan paikalle ennenkuin ikää on hurjat 17, alkaa jokaisen päässä liikkumaan ajatus. "minussa on jotain vikaa" -vitut ole, kaikki aikanaan.

"kun sitä tuskin voi edes aavistaa, kuka saa ja kenelle annetaan ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan", niin laulaa Göstakin.

Hyvää miestenpäivää ja sillai

Tämä kirjoitus on omistettu niille poikaystävä kokelaille, jotka ovat välillä ymmällään oman muikkelinsa kanssa.

• Kun tyttö laittaa turhia viestejä, niin niihin sitten myös vastataan, vaikka toinen jalka haudassa! Edes sen verran, että ilmoitat "oon tässä pää puoliksi irti, mut ei täs hätää, soittelen paremmalla ajalla". Joo ainahan niitä viestejä ei huomaa, mutta kokonaan vastaamatta jättäminen on aivan perseestä.
• Muista pitää aina lupauksesi. Mikään ei ole niin kamalaa kuin odottaa turhaa.
• Vaikka olet miten kova jätkä ja suomalainen juntti, niin joskus voi sanoa jotain söpöä. Ihan oma määritelmä, että mikä sitten on söpöä.
• Voin vaikka vannoa, että joka tyttö tykkää tuntea olonsa erityiseksi. En siis tarkoita, että pitäisi ihan mahdottomiin ryhtyä. Kukat ja lahjat ilman syytä saa sinut näyttämään syylliseltä, suosittelen siis jotain muuta, jos haluat välttyä turhilta riidoilta.
• Kun tiedät suututtaneesi tytön, kukat tms. ovat sallittuja. (pakollisia)
• Tytöt ylireagoi aina, älä helvetissä mene sanomaan, että: "rauhotu" jos oma henki on kallis.
• Jos haluat välttyä vaaratilanteita, kuljeta aina mukanasi suklaapatukkaa, tai jotain muuta, mikä nostaa verensokeria. Tytöt saattavat yltyä vaarallisiksi, jos nälkä yllättää.
• Kysy kuulumisia! 
• Sinun olisi parasta olla kiinnostunut tytöissä muustakin kuin tiedät tasan tarkkaan mistä. Me tytöt olemme todella syvällistä porukkaa on kiva, kun joku kuuntelee, tai edes näyttää siltä.
• Kun olet muikkelisi seurassa, puhelin pois. Toisinsanoen ole läsnä. 
• Kehu tytön ulkonäköä. Mutta vain, jos todella tarkoitat sitä. Muista myös, että ulkonäön kehuminen ei takaa varmaa saantia.
• Kerro myös omista jutuistasi ja ajatuksistasi, sikäli kun tyttö viettää aikaa sinun kanssasi hän haluaa tietää mitä sinun päässäsi liikkuu ja mitä sinä asioista ajattelet. 
• Sinulla on oikeus olla kavereiden kanssa, niin on myös muikkelillasi.
• Joskus riittää että vain ollaan, makoillaan sohvalla ja tuijotetaan tv:tä. Puhellaan niitä näitä.
• Älä ikinä kehu ketään muuta tyttöä muikkelisi läsnäollessa. Vaikkei kyseessä olisikaan mustasukkainen tyttöystävä, istutat silti hänen päähänsä ajatuksen ja tyttö on ikuisesti mustasukkainen kehumallesi naisihmiselle.
• Pieni kiusoittelu ja sopiva vittuilu on OK, mutta vältä turhia riitoja.
• Joskus pienet eleet ja ilmeet kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Hymy, hali tai kädestä ottaminen oikeassa tilanteessa riittää
• Jos olet kavereiden kanssa niin, että tyttösikin on paikalla, mikään ei muutu, älä helvetissä rupea esittämään!

Päätin siis näin miestenpäivän kunniaksi helpottaa edes joidenkin mieshenkilöiden elämää.

Airut

Parisuhdeihmiset hoi!

Olen erittäin hyvä huutelemaan tästä aiheesta, sillä itsekin olen muutaman kerran elämäni aikana hairahtanut parisuhteeseen. Tiedän siis asian molemmat puolet.

Ihanaa, että ihmiset löytävät toisensa ja on kivaa, kun menee hyvin. On kuitenkin muutamia asioita, jotka ärsyttävät parisuhteessa olevan henkilön lähipiiriä. 

• Kännissä riitely, ihan tosi bileet mitkä hyvänsä, aina, kun meno on kovimmillaan rupeaa joku pariskunta vetämään draamaa. Ei mitään hätää, jos he osaavat hoitaa tilanteen keskenään, mutta yleensä he vetävät mukaansa koko porukan ja niin vuosisadan bileistä tuli parisuhdeterapia. Jos nuoripari tietää, etteivät he tule toimeen humalassa, ei välttämättä kannata lähteä juhlimaan joka kerta yhdessä. Miten kävisi, jos parisukunta olisi erillään edes sen yhden illan?
• Aina ja kaikkialla yhdessä. Hyi. Onko nuoripari kenties liimattu toisiinsa kiinni? Se, että on parisuhteessa, ei tarkoita, että kaikki on yhteistä. Minä ainakin henkilökohtaisesti tiedän tarvitsevani omaa tilaa ja aikaa ystävien kanssa, ilman mahdollista seurustelukumppania (tällä hetkellä se ei ole ongelma, sillä sellaista ei ole). Useimiten kuitenkin nuoripari yöpyy toistensa luona. Eikö siis ole suotavaakin viettää välillä aikaa ystävien kanssa?
• Ylitsepursuava söpöily. Minä kai olen, niin suomalainen äijä, etten juurikaan itse tykkää pussailla kenenkään kanssa julkisilla paikoilla, saati halailla, kädestä pitäminen saattaa olla sallittua. Joka tapauksessa; parisuhteen alkaessa on kuitenkin 'ihan ok', että pariskunta on kaiken aikaa toistensa kimpussa, mutta missä menee raja? En tiedä mitään hirvittävämpää kuin esileikki keskellä koulun käytävää! Hrr.. Entä, kun nuoripari on ollut yhdessä jo muutaman kuukauden? Vuoden? Entä, jos julkisilla paikoilla pusuttelusta ja alkuhuumasta ei tule loppua? Ällööö
• Kavereiden totaalinen unohtaminen. Kun eroat täydellisestä parisuhteesta, jonka aikana olet laiminlyönyt ystävyyssuhteita, sympatiaa on turha odottaa. Luulen, että itse aikoinani saatoin sortua tällaiseen. Onneksi kuitenkin jotenkin heräsin todellisuuteen ja aloin kaipaamaan ystäviä. Yhteiset ystävät on OK, mutta mikään ei korvaa omaa tosi-ystävää.

Airut

Tekopyhää sananhelinää

En mitenkään pääse eroon asennevammasta Nenäpäivää ja muita vastaavia kohtaan. En saa mitään sille mielekuvalle, että tekopyhät julkisuuden nilkit hankkivat positiivista julkisuutta itselleen puhumalla pari kertaan vuodessa pehmeitä suorassa lähetyksessä.

En todellakaan väitä, että asia, jonka puolesta he puhuvat on väärä. Minun on vain kovin vaikea luottaa näihin järjestöihin. Tietääkö kukaan todella, minne nämä valtava summat rahaa todellisuudessa päätyvät? Onko rahan syytämisellä kehitysmaihin saatu aikaan jotain merkittävää?

Saatan saada paljon vihamiehiä, mutta minusta nämä rahankeruu systeemit ovat vain hyvinvointiyhteiskunnan tekopyhä ja surkeasti toteutettu tapa parantaa omaatuntoaan.

Joojoo, rakennetaan kouluja ja sairaaloita, kerrotaan anteeksiantavasta Jumalasta, johon me uskomme täällä. Onhan se tärkeää työtä, mutta suurelta osin rahan haaskausta. Mitään todellisia tuloksia ei saada, sillä että lennämme sädekehä päämme päällä rakentamaan kaivot ynnä muut valmiiksi. Kun kehitysapu lähtee maasta, ei paikallisilla ole mitään havaintoa kaivon kunnossapidosta ja hygieniasta!

Olen puhunut.
Airut

Viidakon lait

Ikuinen faktahan on se, että ruokatunti on yksinkertaisesti paras hetki koulussa. Se on päivän kohokohta.

Viimeinen tunti ennen ruokailua, joka luokassa kuuluu ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen: "Joko pian syömään?" lähes aina myös toivotaan, että päästäisiin edes viisi minuuttia aikaisemmin kuin muut opiskelijat. Jokainen opiskelija on myös kaivanut oman Amica-kortin valmiiksi esille.

Ruokalassa vallitsee tunnetusti viidakon lait ja nopeat syö hitaat! Kun tunti viimein päättyy jokainen opiskelija juoksee henkensä edestä jonoon hullun kiilto silmissä ja koittaa samalla hivuttautua vielä hieman edemmäs muista. Kyynerpäätaktiikassa ei säästellä, kaikilla on nälkä!

Kun ruoka on saatu nenän eteen nälkäinen oppilas voi rauhoittua ja katsoa ivallisesti hymyillen jonon perällä kökkiviä.

Edessä on kuitenkin viimeinen taisto, nimittäin astoiden palautus! Jokainen mahansa täyttänyt oppilas seuraa nyt palautusjonon tapahtumia ja sen ollessa tarpeeksi lyhyt siirtyy siihen itsekkin. Tässä jonossa ei tyrkitä, sillä maha täynä on leppoinen olo.

Toisinaan jonon perällä kökkiessään tekisi mieli juosta keskelle ruokalaa, oksentaa ja huutaa: "SALAATISSA ON SALMONELLA!!!!!" Mitä siitä seuraisi? Jokainen oppilas sylkisi salaattinsa suusta ja osa huomaisi jo selkeät oireet. Näin saisin tarkastella salaattipöydän antimia kaikessa rauhassa, eikä kukaan tuskastuisi, kun väkerrän maitopurkkia auki. (Kuulun nimittäin ilmeiseen vähemmistöön, sillä juon kevyt maitoa ja se on tuossa koulussa laktoosittoman maidon kanssa edelleen purkkikamaa.)

Airut

merkonomin selviytymisopas

Niille, jotka eivät sitä vielä tiedä, tiedoksi, että minä opiskelen Seinäjoen kauppaopistossa talous- ja toimistopalveluita. Talouspalvelut, kuten kirjanpito ja palkanlaskenta vaativat todellista tarkkuuttaa, keskittymistä ja ammattitaitoa. Tässä siis tuleville taloushallinnon merkonomeille selviytymislista:

1. Taloushallinnossa käytämme paljon ATK-ohjelmia ja vietämme runsaasti aikaa ATK-luokassa, suosittelen siis hyvissä ajoin aloittamaan jonkin Facebook-pelin. Yleensä kaikki alkaa Candy Crush Sagasta ja siirtyy sitä kautta muihin peleihin. Ilman näitä pelejä saatat toki pärjätä tunneilla paremmin, mutta raskas työ, raskaat huvit ja sillai..
2. Kuulokkeet ovat myös erittäin kätevät, sikäli, kun sinua ei juuri nyt huvita laskuttaa. Yhtä hyvin voit katsoa muutaman jakson Serranon perhettä. (Serranon perhe on saavuttanut ainakin minun ryhmässäni suuren suosion)
3. Kannattaa kuitenkin muistaa pitää tarvittava ohjelma kaiken aikaa auki ja olla muutenkin valppaana, sillä opettajat saattavat tehdä yllätys kierroksia pitkin luokkaa. Näin opettaja luulee, että teet jotain.
4. Kannataa tälläytyä istumaan sen oppilaan viereen, joka tekee tehtäviä oikeasti eikä ainoastaan näennäisesti. Näiltä kanssaopiskelijoilta on nimittäin helppo "tarkistaa" tehtävät.
5. Ihan vain vinkkinä. Teit koneella mitä hyvänsä, ei kannata naurahdella tai näyttää muutenkaan kovin kiinnostuneelta, sillä se herättää opettajien epäilyt.
6. Kaiken aikaa tulee olla muutenkin valppaana, opettajat ovat siinä suhteessa ovelia, että, kun näytät olevan tarpeeksi pihalla, he kysyvät juuri sinulta. 

Antoisia opiskelu hetkiä.

Airut