Parisuhdeihmiset hoi!

Olen erittäin hyvä huutelemaan tästä aiheesta, sillä itsekin olen muutaman kerran elämäni aikana hairahtanut parisuhteeseen. Tiedän siis asian molemmat puolet.

Ihanaa, että ihmiset löytävät toisensa ja on kivaa, kun menee hyvin. On kuitenkin muutamia asioita, jotka ärsyttävät parisuhteessa olevan henkilön lähipiiriä. 

• Kännissä riitely, ihan tosi bileet mitkä hyvänsä, aina, kun meno on kovimmillaan rupeaa joku pariskunta vetämään draamaa. Ei mitään hätää, jos he osaavat hoitaa tilanteen keskenään, mutta yleensä he vetävät mukaansa koko porukan ja niin vuosisadan bileistä tuli parisuhdeterapia. Jos nuoripari tietää, etteivät he tule toimeen humalassa, ei välttämättä kannata lähteä juhlimaan joka kerta yhdessä. Miten kävisi, jos parisukunta olisi erillään edes sen yhden illan?
• Aina ja kaikkialla yhdessä. Hyi. Onko nuoripari kenties liimattu toisiinsa kiinni? Se, että on parisuhteessa, ei tarkoita, että kaikki on yhteistä. Minä ainakin henkilökohtaisesti tiedän tarvitsevani omaa tilaa ja aikaa ystävien kanssa, ilman mahdollista seurustelukumppania (tällä hetkellä se ei ole ongelma, sillä sellaista ei ole). Useimiten kuitenkin nuoripari yöpyy toistensa luona. Eikö siis ole suotavaakin viettää välillä aikaa ystävien kanssa?
• Ylitsepursuava söpöily. Minä kai olen, niin suomalainen äijä, etten juurikaan itse tykkää pussailla kenenkään kanssa julkisilla paikoilla, saati halailla, kädestä pitäminen saattaa olla sallittua. Joka tapauksessa; parisuhteen alkaessa on kuitenkin 'ihan ok', että pariskunta on kaiken aikaa toistensa kimpussa, mutta missä menee raja? En tiedä mitään hirvittävämpää kuin esileikki keskellä koulun käytävää! Hrr.. Entä, kun nuoripari on ollut yhdessä jo muutaman kuukauden? Vuoden? Entä, jos julkisilla paikoilla pusuttelusta ja alkuhuumasta ei tule loppua? Ällööö
• Kavereiden totaalinen unohtaminen. Kun eroat täydellisestä parisuhteesta, jonka aikana olet laiminlyönyt ystävyyssuhteita, sympatiaa on turha odottaa. Luulen, että itse aikoinani saatoin sortua tällaiseen. Onneksi kuitenkin jotenkin heräsin todellisuuteen ja aloin kaipaamaan ystäviä. Yhteiset ystävät on OK, mutta mikään ei korvaa omaa tosi-ystävää.

Airut

Tekopyhää sananhelinää

En mitenkään pääse eroon asennevammasta Nenäpäivää ja muita vastaavia kohtaan. En saa mitään sille mielekuvalle, että tekopyhät julkisuuden nilkit hankkivat positiivista julkisuutta itselleen puhumalla pari kertaan vuodessa pehmeitä suorassa lähetyksessä.

En todellakaan väitä, että asia, jonka puolesta he puhuvat on väärä. Minun on vain kovin vaikea luottaa näihin järjestöihin. Tietääkö kukaan todella, minne nämä valtava summat rahaa todellisuudessa päätyvät? Onko rahan syytämisellä kehitysmaihin saatu aikaan jotain merkittävää?

Saatan saada paljon vihamiehiä, mutta minusta nämä rahankeruu systeemit ovat vain hyvinvointiyhteiskunnan tekopyhä ja surkeasti toteutettu tapa parantaa omaatuntoaan.

Joojoo, rakennetaan kouluja ja sairaaloita, kerrotaan anteeksiantavasta Jumalasta, johon me uskomme täällä. Onhan se tärkeää työtä, mutta suurelta osin rahan haaskausta. Mitään todellisia tuloksia ei saada, sillä että lennämme sädekehä päämme päällä rakentamaan kaivot ynnä muut valmiiksi. Kun kehitysapu lähtee maasta, ei paikallisilla ole mitään havaintoa kaivon kunnossapidosta ja hygieniasta!

Olen puhunut.
Airut

Viidakon lait

Ikuinen faktahan on se, että ruokatunti on yksinkertaisesti paras hetki koulussa. Se on päivän kohokohta.

Viimeinen tunti ennen ruokailua, joka luokassa kuuluu ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen: "Joko pian syömään?" lähes aina myös toivotaan, että päästäisiin edes viisi minuuttia aikaisemmin kuin muut opiskelijat. Jokainen opiskelija on myös kaivanut oman Amica-kortin valmiiksi esille.

Ruokalassa vallitsee tunnetusti viidakon lait ja nopeat syö hitaat! Kun tunti viimein päättyy jokainen opiskelija juoksee henkensä edestä jonoon hullun kiilto silmissä ja koittaa samalla hivuttautua vielä hieman edemmäs muista. Kyynerpäätaktiikassa ei säästellä, kaikilla on nälkä!

Kun ruoka on saatu nenän eteen nälkäinen oppilas voi rauhoittua ja katsoa ivallisesti hymyillen jonon perällä kökkiviä.

Edessä on kuitenkin viimeinen taisto, nimittäin astoiden palautus! Jokainen mahansa täyttänyt oppilas seuraa nyt palautusjonon tapahtumia ja sen ollessa tarpeeksi lyhyt siirtyy siihen itsekkin. Tässä jonossa ei tyrkitä, sillä maha täynä on leppoinen olo.

Toisinaan jonon perällä kökkiessään tekisi mieli juosta keskelle ruokalaa, oksentaa ja huutaa: "SALAATISSA ON SALMONELLA!!!!!" Mitä siitä seuraisi? Jokainen oppilas sylkisi salaattinsa suusta ja osa huomaisi jo selkeät oireet. Näin saisin tarkastella salaattipöydän antimia kaikessa rauhassa, eikä kukaan tuskastuisi, kun väkerrän maitopurkkia auki. (Kuulun nimittäin ilmeiseen vähemmistöön, sillä juon kevyt maitoa ja se on tuossa koulussa laktoosittoman maidon kanssa edelleen purkkikamaa.)

Airut

merkonomin selviytymisopas

Niille, jotka eivät sitä vielä tiedä, tiedoksi, että minä opiskelen Seinäjoen kauppaopistossa talous- ja toimistopalveluita. Talouspalvelut, kuten kirjanpito ja palkanlaskenta vaativat todellista tarkkuuttaa, keskittymistä ja ammattitaitoa. Tässä siis tuleville taloushallinnon merkonomeille selviytymislista:

1. Taloushallinnossa käytämme paljon ATK-ohjelmia ja vietämme runsaasti aikaa ATK-luokassa, suosittelen siis hyvissä ajoin aloittamaan jonkin Facebook-pelin. Yleensä kaikki alkaa Candy Crush Sagasta ja siirtyy sitä kautta muihin peleihin. Ilman näitä pelejä saatat toki pärjätä tunneilla paremmin, mutta raskas työ, raskaat huvit ja sillai..
2. Kuulokkeet ovat myös erittäin kätevät, sikäli, kun sinua ei juuri nyt huvita laskuttaa. Yhtä hyvin voit katsoa muutaman jakson Serranon perhettä. (Serranon perhe on saavuttanut ainakin minun ryhmässäni suuren suosion)
3. Kannattaa kuitenkin muistaa pitää tarvittava ohjelma kaiken aikaa auki ja olla muutenkin valppaana, sillä opettajat saattavat tehdä yllätys kierroksia pitkin luokkaa. Näin opettaja luulee, että teet jotain.
4. Kannataa tälläytyä istumaan sen oppilaan viereen, joka tekee tehtäviä oikeasti eikä ainoastaan näennäisesti. Näiltä kanssaopiskelijoilta on nimittäin helppo "tarkistaa" tehtävät.
5. Ihan vain vinkkinä. Teit koneella mitä hyvänsä, ei kannata naurahdella tai näyttää muutenkaan kovin kiinnostuneelta, sillä se herättää opettajien epäilyt.
6. Kaiken aikaa tulee olla muutenkin valppaana, opettajat ovat siinä suhteessa ovelia, että, kun näytät olevan tarpeeksi pihalla, he kysyvät juuri sinulta. 

Antoisia opiskelu hetkiä.

Airut

Just saaneet

Jokaisen tytön unelma on häät. Jokaisen muun, paitsi minun. Minua katsotaan aina kieroon, kun puhutaan unelmahäistä ja minä ilmoitan, etten ikinä mene naimisiin ja jos menen teen sen salaa maistraatissa. 

Kerron miksi: 

• Pelkästään seurustelun aloittaminen on minulle suuri kynnyskysymys ja se on yleensä esteenä mahdollisille parisuhteille. 
• Vihaan sukujuhlia
• Naimisiin meno ei kuulu sukuni perinteisiin
• Mitä komeammat häät, sitä varmempi ero
• Kalliiden häiden jälkeen vituttaisi erota
• Nykyisin varmaan puolet avioliitoista päättyy eroon, joten, miksi hankkiutua konkurssiin yhden päivän takia
• Pelkästään häiden järjestäminen kiristäisi minu hermojani niin, että ero tulisi alttarilla
• Häissä on aina noloja seuraleikkejä
• Hääyö ei kuuleman mukaan ole erityinen, sen uskon, sillä peri-suomalaisen perinteen mukaan sulhanen on ensimmäinen, joka sammuu
• Tai joutuu putkaan
• Todella ahdistavaa miettiä, että kenet kutsuu ja kenet ei
• Korkeintaan polttareiden takia voisin harkita asiaa

Jos kuitenkin jostain helvetin kummallisesta sattumasta johtuen, päädynkin menemään naimisiin, häissäni tullaan soittamaan Popedan Jos pillua saan ja hääautossa lukisi "Just saaneet".

Airut

Kirje Karelle

Hei!

Kuinkas pyyhkii siellä pilven reunalla? Olen usein pohtinut, että millaista olisi, jos olisit vielä täällä. Olisinko minä samanlainen? Olisiko kaikki samoin kuin nyt, paitsi, että kukaan ei puuttuisi joukosta? Millainen sinä olisit nyt? Millaisessa elämäntilanteessa olisit? Olisitko tullut käymään Seinäjoella, niinkuin puhuttiin? Olisitko aina kuskina? Olisimmeko tutustuneet paremmin? Ainakin sen tiedän, että, vaikka porukka on hajonnut, meillä on jotain, mikä yhdistää meitä. Meillä kaikilla on kova ikävä sinua. Tietenkin olemme jatkaneet elämää ja ikävä ja suru lähes unohtuu välillä. Tarkoitan siis, että olemme kai oppineet elämään sen asian kanssa. Voin kirjoittaa monikossa, sillä uskon, että kaikki voivat samaistua edelliseen. Tänään, melkeen eilen, on/oli pyhäinmiesten päivä ja ajattelin, että voisin kirjoittaa sinulle. Kaikki mitä olen ajatellut. Tiedätkö mitä? Olen muuttunut todella paljon sinä aikana, kun olet ollut poissa. Olet ollut poissa.... kuulostaa siltä kuin palaisit vielä. Surullista vain, ettet palaa. Se on jo huomattu kuluneen vuoden aikana. Onneksi kukaan ei kuitenkaan voi viedä muistoja. Et sitten naura, mutta olen tätä kirjettä kirjoittaessani yrittänyt itkeä salaa, sillä kirjoitan tätä olohuoneessa ja muu talon väki viettää aikaa samaisessa huoneessa. Kyllä, olen ihminen, joka häpeää itkeä muiden nähden. Valitan, etten vienyt haudallesi kynttilää. Minulla on siihen kuitenkin pätevä selitys. Olin Jyväskylässä kummipoikani 1-vuotis syntymäpäivillä ja kun pääsin kotiin olin kovin väsynyt. Huomenna lupaan ryhdistäytyä!

Rauhallisia unia Karttu!

Emilia

sorsat itsepuolustuskurssilla

Nyt heti kärkeen tärkeä tiedotusasia! (Nyt kaikki luulee, että blogin osoite muuttuu tms. jekkujekkuu) Näin juuri kuinka sorsa potkaisi toista sorsaa! Ja nyt kuvittelet, kuinka sorsa potkaisee toista sorsaa, maasta käsin. Se olisi luonnotonta! Ei vaan, urossorsa, joka minun biologiantietämykseni mukaan on se kauniimman värinen, otti ja pyrähti lentoon ja sitten kuului kops ja harmahtavan sävyinen naarassorsa horjahti.

Voin vain kuvitella, kuinka ne ihmiset, jotka näkivät minut kotimatkallani pähkäilivät, että mistä olen karannut. Itsekin toki aluksi epäilin, että vähäisillä yöunilla olisi osuutta asiaan, mutta nähty, mikä nähty.

Nyt on pakko pohtia tämän urossorsan motiiveja. En todellakaan tiedä, ovatko sorsat aina uskollisia ensimmäiselle kumppanille, vai ovatko ne enemmän pesästä pesään tyyppiä (tuo kuulosti pahalta). Oli miten oli. Mahtoikohan kyseessä olla pariskunnan välinen riita? Jos oli, täytyy myös alkaa pohtimaan, kuinka sorsat suhtautuvat perheväkivaltaan? Mitä nämä sorsat sanoivat sorsa-kielellä toisilleen ennen potkua, jota pääsin todistamaan?

Entä, jos kyseessä oli kuitenkin naapuririita? Se yli-touhukas ja yli-utelias naapurin sorsa-rouva olikin liian utelias ja naapuruston kovanaama Rampe olisi halunnut päästää sen päiviltä, muttei voinut tehdä sitä niin usean todistajan läsnäollessa. Kuinka sorsat suhtautuvat siihen, kun naapuruston ehdottomasti vittumaisinta muoria potkitaan päähän? No minun näkövinkkelistä muut sorsat vain seisoivat yhtä tyhmän näköisinä kuin aina. Ehkä ne kuitenkin kävi sorsakielellä vilkasta keskustelua, siitä mihin kohtaan olisi kannattanut potkaista, että se kurppa olisi kupsahtanut.

Tai, jos vain satuin paikalle kesken sorsien itsepuolustuskurssin? Tiina Sorsa oli kurssin vetäjän kanssa edessä näyttämässä mallia.
Tilanne olisi mennyt suurinpiirtein näin:
Kurssin vetäjä: "Tiina, tuleppa tänne eteen, niin minä demostroin, kuinka tulee potkaista. Sinähän tiedät, kuinka otat potkun vastaan?"
Tiina: "Okei, joo kyl mä tiiän, sehä käytiin alkeiskurssilla"
Kv: "No niin elikkäs, ensin mä pyrähdän tästä tällaa lentoon ja sitte........"
Tiinalta menee pasmat sekaisin, sillä hän huomaa, että itsepuolustuskurssille saapuu myös Make, ehdottomasti komein urossorsa. Yhtäkkiä kuuluu kops, Tiina heilahtaa ja lähes menettää tajunsa. "AI VITTU, EMMÄ OLLU VIELÄ VALMIS!!" kv: "Mähän just kysyin, että ooksä valmis ja sä vastasit joo"
Tuntematon ääni väkijoukosta "NYT JUMALAUTA OLKAA SORSIKSI, TUO IHMINEN TUIJOTTAA!!

Airut