Idean tähän postaukseen sain Takataskut-Blogista, jossa näin saman tyylisen postauksen omista tulevaisuuden kuvitelmista.
Isona minusta tulee bisnesnainen. Se ei ole olennaista, mitä yritykseni tekee ja mikä virka minulla sielä on. Tiedän vain, että olen edennyt urallani nopeasti valmistuttuani mistä hyvänsä koulutuksesta. Olen siis noin 30-vuotias bisnesnainen, enkä tiedä, onko minulla lapsia tai perhettä. Firmassani minua kunnioitetaan suuresti ja saan kaikki hiljenemään kylmällä bisnes-katseellani. Minulla on töissä päälläni tyylikäs jakkupuku (sellainen joko tummansininen tai musta ja kynähame) jaloissa minulla on tietysti kopisevat avokkaat, jotka sopivat yhteen jakkupuvun kanssa. Pitkät, luultavasti, tummat hiukseni on siistillä nutturalla ja jokainen hiussuortuva on tiukasti paikoillaan. Minullahan on tietenkin tyylikäs bisnes-meikki ja punaista huulipunaa. Silmälasejakaan ei tietenkään unohdeta, vaikka minulla olisi nyt varaa käydä joka kuukausi laser-leikkauksessa olen kiintynyt silmälaseihini, jotka ovat viimeistä huutoa. Töihin ajan upean punaisella Chevrolet Camarolla, jossa on punainen nahka sisustus ja punaiset nahkapenkit.
Siinä oli vain työ-minä. Jakkupuvun riisuttuani persoonani muuttuu vapaa-aika-minäksi. Silloin olen se kaikkien nytkin tuntema Emilia. Paitsi, että olen alkanut harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja käyn ahkerasti erilaisissa kulttuuri tapahtumissa. Teatterissa käyn useita kertoja kuukaudessa, sillä olen edelleen kiinostut teatteri-maailmasta. Vaikka olenkin katkera siitä, ettei minusta koskaan tullut taiteilijaa, kuten olin lapsesta asti toivonut, käyn silti taidenäyttelyissä katsomassa aina uusimmat teokset ja nykytaide on minulle erittäin tuttua.
tai sitten juutun lopuksi ikää kaupan kassalle ja valitan saamattomuuttani...:D
perjantai 5. huhtikuuta 2013
tiistai 22. tammikuuta 2013
Oli taas hiukan rankempi viikonloppu, tosi raskas... Perjantaina perhetuttu tuli käymään ja kertoi, että pikkuserkkuni joutui sairaalaan aivoveren vuodon takia, myöhemmin illalla hän soitti isälleni ja kertoi, ettei toivoa juuri ole... Lauantaina noin yhdeksän aikoihin Jari sitten otettiin pois hengityskoneista...
Kaverin kuolema kesällä pysäytti ja toi uutta ajateltavaa elämästä... Nyt pää on taas täynnä sekavia ajatuksia, varsinkin kun molempien läheisten kuolemat oli yhtäkkiset ja vähemmän mukavat tavat lähteä... Kaiken aikaa miettii vaan, että kuka seuraavaksi lähtee ja milloin. Tämän takia olen alkanut nauttia muiden ihmisten seurasta huomattavasti enemmän. Ehkä tämä tästä ajan kans helpottaa:)
Kaverin kuolema kesällä pysäytti ja toi uutta ajateltavaa elämästä... Nyt pää on taas täynnä sekavia ajatuksia, varsinkin kun molempien läheisten kuolemat oli yhtäkkiset ja vähemmän mukavat tavat lähteä... Kaiken aikaa miettii vaan, että kuka seuraavaksi lähtee ja milloin. Tämän takia olen alkanut nauttia muiden ihmisten seurasta huomattavasti enemmän. Ehkä tämä tästä ajan kans helpottaa:)
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Neiti Näkymätön, Seinäjoelta Moi!
Nonii, lukio jakso alkoi ja rakasta sitä yli kaiken<3
Toivon että kaikki huomaa sarkamin edellisestä lauseesta... Kun astuin siihen koululaitokseen muutuin näkymättömäksi! Minut näkee vain harvat ihmiset, siittä todisteena kerron historian tunnistani tässä yksi päivä.
Meillä oli ROT eli ryhmänohjaajan tunti, joka meille kaksoistutkintolaisille tarkoittaa hetkeä opojen kanssa... No opo tietenki piti meitä siellä loppuun asti ja tulin myöhässä historian tunnille. Luokkaan tullessani mutisin hiljaa, että "anteeksi että olen myöhässä" ja koska nimenhuuto oli kesken luikin vain nopeasti paikoilleni ja kun minun jälkeenikin tuli vielä muutamia myöhässä, opettaja huudatti nimemme uudelleen, muttei kuullut tälläkään kertaa että olen paikalla ja laittoi poissaolon!! No sain lopulta ääneni kuuluviin niin, että minut laitettiinkin paikallaoliaksi, mutta silti!
Toinen asia mikä siinä koulussa tympii on ruokailu... Kauppiksessa on tottunut kolmeen eri ruokalajiin ja suureen salaattipöytään ja nyt joutuu taas tyytymään siihen laitosruokaan mitä on syöty melkeen koko peruskoulu aika... ;s
No tässä taas ihanan sekalainen paketti!
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
risuja ja ruusuja
Nyt kerron teille uuden kotikaupunkini hienoista ja huonoista jutuista.
Aloitetaan huonoilla. Minähän kuljen kouluun pyörällä, toisinsanoen ruuhka-ajat eivät juurikaan kosketa minua paitsi siinä mielessä, että autoilijat ovat tavallista röyhkeämpiä eli, ei vahingossakaan väistetä jos olen ylittämässä tien, korkeintaan siinä tapauksessa jos on jo keskellä tietä. Toinen asia mikä liikenteessä tympii, on kaverukset jotka polkevat rinnakkain ja estää kaikella tapaa mahdollisuuden päästä ohi, eikä sitten edes älytä väistää kun rimputtaa kelloa kuin mielipuoli!! Näin sitäpaitsi käy aina aamulla kun on kiire kouluun tai muutenvaan hyvä vauhti päällä. Vielä yksi asia täällä pyöräilystä, NE HELVETIN KYNNYKSET PYÖRÄTEILLÄ!! Pitää aina pelätä että vanne menee mutkalle ku sellasesta menee... Seuraavaksi valitan vähän naapureista. Minua on muuten siunattu ihan asiallisilla naapureilla, paitsi että joku tykkää laulaa karaokea aika kovaa, mutta se ei niinkään haittaa sen jälkeen kun on meinannut liukastua koiran paskaan jota joku naapureista ei ole siivonnut sen jälkeen kun on käyttänyt koiraansa ulkona... Iljettävää!
Nyt hienoja juttuja. Seinäjoen uusi kirjasto on älyttömän hieno! Kun sinne astuu luulee tullensa tulevaisuuteen! Suosittelen käymään siellä ihan vaan vaikka huvinvuoksi.
Tässä taisi olla tällä erää kaikki:P jäi vähän lyhyeksi TAAS, mutta vielä joku päivä kirjotan tooosi paljon!
Aloitetaan huonoilla. Minähän kuljen kouluun pyörällä, toisinsanoen ruuhka-ajat eivät juurikaan kosketa minua paitsi siinä mielessä, että autoilijat ovat tavallista röyhkeämpiä eli, ei vahingossakaan väistetä jos olen ylittämässä tien, korkeintaan siinä tapauksessa jos on jo keskellä tietä. Toinen asia mikä liikenteessä tympii, on kaverukset jotka polkevat rinnakkain ja estää kaikella tapaa mahdollisuuden päästä ohi, eikä sitten edes älytä väistää kun rimputtaa kelloa kuin mielipuoli!! Näin sitäpaitsi käy aina aamulla kun on kiire kouluun tai muutenvaan hyvä vauhti päällä. Vielä yksi asia täällä pyöräilystä, NE HELVETIN KYNNYKSET PYÖRÄTEILLÄ!! Pitää aina pelätä että vanne menee mutkalle ku sellasesta menee... Seuraavaksi valitan vähän naapureista. Minua on muuten siunattu ihan asiallisilla naapureilla, paitsi että joku tykkää laulaa karaokea aika kovaa, mutta se ei niinkään haittaa sen jälkeen kun on meinannut liukastua koiran paskaan jota joku naapureista ei ole siivonnut sen jälkeen kun on käyttänyt koiraansa ulkona... Iljettävää!
Nyt hienoja juttuja. Seinäjoen uusi kirjasto on älyttömän hieno! Kun sinne astuu luulee tullensa tulevaisuuteen! Suosittelen käymään siellä ihan vaan vaikka huvinvuoksi.
Tässä taisi olla tällä erää kaikki:P jäi vähän lyhyeksi TAAS, mutta vielä joku päivä kirjotan tooosi paljon!
tiistai 14. elokuuta 2012
TÄÄLLÄ TAAS!!
Joo-o on jääny lähiaikoina tuo kirjottelu vähemmälle, ku ei oo ollu oikee ideoita... Nyt niitä suorastaan pursuaa, suurien muutosten takia:D Uusi pakkakunta, uusi koulu ja uusia kavereita, mutta mistä kirjottaisin ensimmäisenä... No ainakin ajattelin ilmoittaa että nyt mielipiteiden lomasta saattaa löytyä pätkiä minun omasta elämästä ja saatan vielä heittäytyä oikein hurjaksi ja laittaa jopa kuvia itsestäni:)
seuraavaan kertaan!
seuraavaan kertaan!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
mmm
Ihmisillä on nykyisin valtavat ulkonäkö paineet... Varsinkin naisilla, pitää olla pitkä, hoikka ja omistaa isot tissit ja hyvä perse... Kuka tämän määrittelee? En ole ikinä nähnyt ihmista joka luomuna näyttäisi tuolta!
Joka tapauksessa jo ala-aste ikäisillä tytöillä on jatkuva tarve olla hoikempi kuin on ja alipainoiset on tosi nättejä... Onko? Vaatteet roikkuu päällä, kaikki ruoka on pahaa ja terkkari kyselee, että annetaanko kotona ollenkn ruokaa... Kaunista täytyy sanoa... Otetaan vielä huomioon, että nämä alipainoiset "luonnon kauniit" lapset eivät ole ollenkaan tyytyväisiä ulkonäköönsä vaan haluaisivat olla vielä hoikempia.
Entä ne paineet jotka kohdistuu tyttöihin jotka ovat joko normaalipainoisia tai joilla on hieman ylipainoa, heillä voi olla joko todella korkea itsetunto mikä on nykymaailmassa ihailtavaa, tai sitten he ovat ihan pohjalla ja tuntevat olevansa huonompia, kuin muut. Kaikesta tästä voimme syttää sitä propakandaa mitä teevee syöttää joka päivä tuutin täydeltä. Mainostetaan kaikenmaailman laihdutuslääkkeitä ihaillaan anoreksiaa sairastavia malleja ja muita liian laihoja julkkiksia, vähemmästäkin vahvankin ihmisen itsetunto romahtaa...
ja sitten tullaan tähän kuvitelmaan, että pojat tykkää vaan laihoista tytöista joilla on isot tissit.... Karkeaa luokittelua, minulla on paljon ystäviä jotka ovat poikia ja kukaan ei ole tätä mieltä ihan tosissaan, toki ne antaa sen kuvan jos juttuja kuuntelee puolella korvalla, mutta ei ne ihan tosissaa oo...
Täytyy myöntää että tuli sekavaa tekstiä, mutta ajatus tuli kai kaikille selväks:)
Joka tapauksessa jo ala-aste ikäisillä tytöillä on jatkuva tarve olla hoikempi kuin on ja alipainoiset on tosi nättejä... Onko? Vaatteet roikkuu päällä, kaikki ruoka on pahaa ja terkkari kyselee, että annetaanko kotona ollenkn ruokaa... Kaunista täytyy sanoa... Otetaan vielä huomioon, että nämä alipainoiset "luonnon kauniit" lapset eivät ole ollenkaan tyytyväisiä ulkonäköönsä vaan haluaisivat olla vielä hoikempia.
Entä ne paineet jotka kohdistuu tyttöihin jotka ovat joko normaalipainoisia tai joilla on hieman ylipainoa, heillä voi olla joko todella korkea itsetunto mikä on nykymaailmassa ihailtavaa, tai sitten he ovat ihan pohjalla ja tuntevat olevansa huonompia, kuin muut. Kaikesta tästä voimme syttää sitä propakandaa mitä teevee syöttää joka päivä tuutin täydeltä. Mainostetaan kaikenmaailman laihdutuslääkkeitä ihaillaan anoreksiaa sairastavia malleja ja muita liian laihoja julkkiksia, vähemmästäkin vahvankin ihmisen itsetunto romahtaa...
ja sitten tullaan tähän kuvitelmaan, että pojat tykkää vaan laihoista tytöista joilla on isot tissit.... Karkeaa luokittelua, minulla on paljon ystäviä jotka ovat poikia ja kukaan ei ole tätä mieltä ihan tosissaan, toki ne antaa sen kuvan jos juttuja kuuntelee puolella korvalla, mutta ei ne ihan tosissaa oo...
Täytyy myöntää että tuli sekavaa tekstiä, mutta ajatus tuli kai kaikille selväks:)
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
mmm
On ollut kirjoittamisessa noin viikon mittainen tauko, mutta täältä taas pesee tuutin täydeltä. Nyt ajattelin ottaa kantaa koulu liikunnan ja kuvamataidon arvostelemiseen.
Mielestäni nimittäin kyseisiä aineita ei pitäisi arvostella ollenkaan numeroilla, vaan antaa 'suoritettu' merkintä. Tämä siksi, että ensinnäkin näiden aineiden arvostelu on oletettavasti todella hankalaa ja vähän kyseenalaista. Kuvamataidon tunneilla ei paljon innosta edes yrittää, kun opettajan huomion vie aina se joka todellakin osaa piirtää ja minkä sille voi, kun ei osaa piirtää niin sitä ei voi myöskään oppia ainakaan samalla lailla, kuin nämä luonnonlahjakkuudet.
Sama pätee liikunnassa hyviä numeroita tulee väistämättäkin niille, jotka ovat harrastaneet yhtä tai useampaa urheilulajia vuosia tai ovat luonnostaan hyviä jouksemaan tai uskaltavat mennä ottamaan pallon kiinni. Joten miksi edes yrittäisin liikuntatunneilla, kun numero on kuitenki 7, koska lihaskunto testi meni penkin alle tai ei huvittanut hiihtää joten tekeydyin sairaaksi.
Näissä molemmissa aineissa pätee sama "miksi edes yrittäisin kun en kuitenkaan osaa" fiilis sen jälkee kun ensimmäinen 7 pamahtaa todistukseen kovan yrittämisen jälkeen.
Tällaista tänään:)
Mielestäni nimittäin kyseisiä aineita ei pitäisi arvostella ollenkaan numeroilla, vaan antaa 'suoritettu' merkintä. Tämä siksi, että ensinnäkin näiden aineiden arvostelu on oletettavasti todella hankalaa ja vähän kyseenalaista. Kuvamataidon tunneilla ei paljon innosta edes yrittää, kun opettajan huomion vie aina se joka todellakin osaa piirtää ja minkä sille voi, kun ei osaa piirtää niin sitä ei voi myöskään oppia ainakaan samalla lailla, kuin nämä luonnonlahjakkuudet.
Sama pätee liikunnassa hyviä numeroita tulee väistämättäkin niille, jotka ovat harrastaneet yhtä tai useampaa urheilulajia vuosia tai ovat luonnostaan hyviä jouksemaan tai uskaltavat mennä ottamaan pallon kiinni. Joten miksi edes yrittäisin liikuntatunneilla, kun numero on kuitenki 7, koska lihaskunto testi meni penkin alle tai ei huvittanut hiihtää joten tekeydyin sairaaksi.
Näissä molemmissa aineissa pätee sama "miksi edes yrittäisin kun en kuitenkaan osaa" fiilis sen jälkee kun ensimmäinen 7 pamahtaa todistukseen kovan yrittämisen jälkeen.
Tällaista tänään:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)