Minä isona

Idean tähän postaukseen sain Takataskut-Blogista, jossa näin saman tyylisen postauksen omista tulevaisuuden kuvitelmista.

Isona minusta tulee bisnesnainen. Se ei ole olennaista, mitä yritykseni tekee ja mikä virka minulla sielä on. Tiedän vain, että olen edennyt urallani nopeasti valmistuttuani mistä hyvänsä koulutuksesta. Olen siis noin 30-vuotias bisnesnainen, enkä tiedä, onko minulla lapsia tai perhettä. Firmassani minua kunnioitetaan suuresti ja saan kaikki hiljenemään kylmällä bisnes-katseellani. Minulla on töissä päälläni tyylikäs jakkupuku (sellainen joko tummansininen tai musta ja kynähame) jaloissa minulla on tietysti kopisevat avokkaat, jotka sopivat yhteen jakkupuvun kanssa. Pitkät, luultavasti, tummat hiukseni on siistillä nutturalla ja jokainen hiussuortuva on tiukasti paikoillaan. Minullahan on tietenkin tyylikäs bisnes-meikki ja punaista huulipunaa. Silmälasejakaan ei tietenkään unohdeta, vaikka minulla olisi nyt varaa käydä joka kuukausi laser-leikkauksessa olen kiintynyt silmälaseihini, jotka ovat viimeistä huutoa. Töihin ajan upean punaisella Chevrolet Camarolla, jossa on punainen nahka sisustus ja punaiset nahkapenkit.
Siinä oli vain työ-minä. Jakkupuvun riisuttuani persoonani muuttuu vapaa-aika-minäksi. Silloin olen se kaikkien nytkin tuntema Emilia. Paitsi, että olen alkanut harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja käyn ahkerasti erilaisissa kulttuuri tapahtumissa. Teatterissa käyn useita kertoja kuukaudessa, sillä olen edelleen kiinostut teatteri-maailmasta. Vaikka olenkin katkera siitä, ettei minusta koskaan tullut taiteilijaa, kuten olin lapsesta asti toivonut, käyn silti taidenäyttelyissä katsomassa aina uusimmat teokset ja nykytaide on minulle erittäin tuttua.

tai sitten juutun lopuksi ikää kaupan kassalle ja valitan saamattomuuttani...:D