Viikonloppu oli tavallaan helvetin hauska ja tapahtumarikas, mutta tälläkertaa mahtui sakkaa sekaan ja kunnolla. Noin kahden vuoden parisuhde päättyi kuin seinään ja se ei ole kenenkään muun kuin minun syy. Jos olisin tajunnut puhua Jimin kanssa aikaisemmin olisi tämä paskainen loppu jäänyt näkemättä ja elämä olisi kaikella tapaa meille molemmille helpompaa.. Mutta, koska olen vain ihminen, niin pitihän tämäkin sitten ilmeisesti kokea. Todella helpottavaa kirjoittaa suoraan! Luojan kiitos minulla on TODELLA hyviä ystäviä, jotka tukee juuri silloin, kun on tarvis eivätkä koita mielistellä vaan ovat minun kanssa samaa mieltä, että paska homma.Vaikka heillä olisikin todella hyvä syy moralisoida ja tuomita minut. Kaiken sen syyllisyyden ja häpeän lisäksi en voi olla muistelematta niitä kaikkia hyviä hetkiä joita meillä oli, lisäksi tämä asunto muistuttaa aivan kaikesta ja ei kahta vuotta elämästä niin vain unohda. En kuitenkaan enää halua palata Jimin kanssa yhteen, sillä tiedän ettei meistä ensinnäkään ole siihen ja minun ahdistuksestani tämä kaikki johtuukin. Enää ei ahdista samalla tavalla, nyt on vain syyllisyys ja nämä käytännön asiat ahdistaa. Pitää pakata tavarat, purkaa vuokrasopimus, hakea uusi asunto ja kestää sitä "Mä kuulin, että ootte eronnu, miks? Te olitte nii hyvä pari.... jnejnejne.." Kaikki, jotka ovat joskus eronneet tietävät, mitä tarkoitan.
Airut
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
torstai 23. toukokuuta 2013
Lukutoukan kirjalista
Kuten te kaikki, jotka minut tunnette tiedätte, että minä RAKASTAN lukemista. Koska olen lukenut todella paljon kirjoja joita voisin suositella kaiken ikäisille ja näkösille kaltaisilleni lukutoukille tai ihan vain kirjaesitelmää varten, niin täältä pesee!!
Juha Vuorinen Juoppohullun päiväkirja:
Aivan huippu kirja! Tosi härskiä kieltä ja paljon alapääilmauksia, mutta musta huumori pelastaa ja kirja sopii aivan kaikille jotka haluavat välillä nauraa kunnolla. (ei kannata lukea yleisillä paikoilla, kummalliset tyrskähdykset kerää vieroksuvia katseita) Suosittelen myös lukemaan kirjan jatko-osan Tolppa-apina se on jo hieman syvällisempi, mutta yhtä ronskia kieltä kuitenkin.
Mikael Niemi Aivot pellolle:
Kuten kirjan takakannessakin lukee "kursailematon ja yllättävä tarina teiniangstista". Kirjailija on kirjoittanut täysin suoraa tekstiä, mitään pois jättämättä. Kirja oli täynä mielenkiintoisia mietelmiä niin ruuan kuin ihmismielenkin suhteen. Kaikkein herkimmille tämä kirja voi olla kaikessa suoruudessaan melko kuvottavakin, mutta ruokahalun menetyksen uhallakin suosittelen tätä aivan kaikille.
Tuija Lehtinen Roskisprinssi:
Tuija Lehtinen on minun suosikki kirjailijani ja voisin täyttää koko listan ainoastaan hänen kirjoillaa, mutta ajattelin, että ei makeaa mahan täydeltä. Roskisprinssi on suhteellisen kevyttä lukemista, vaikka siinäkin tapahtuu kipeitä asioita. Kirjaa lukiessaan ihastuu väistämättä hieman omituiseen ja omapäiseen Jediin, joka aiheuttaa tupsuineen ja tanssitaitoineen kummastusta pitkin kirjaa. Kirjasta on tehty myös elokuva, mutta se poikkeaa monella tapaa kirjasta.
Kari Levola Tahdon:
Suloinen rakkaustarina, joka sopii kaikille romanttisista kirjoista pitäville. Kirja on myös melko ohut eli se sopii niille, jotka eivät jaksa keskittyä eeppoksiin. Kirjassa on myös mukana hippu jännitystä, eli aivan lässytykseksi se ei vajoa.
Tässä oli muutama minun suosikkini ja lisää tulee sitä mukaa, kun jaksan lukea ja kirjoittaa. En kuitenkaan täytä koko blogia ainoastaan kirjoilla. Jos teillä on suositellla minulle jotain kirjaa tai kirja sarjaa laittakaa laittakaa niitä ujostelematta kommentteihin olen nimittäin kaikkiruokainen lukemisen suhteen. Fantasiaa ei lasketa!
Juha Vuorinen Juoppohullun päiväkirja:
Aivan huippu kirja! Tosi härskiä kieltä ja paljon alapääilmauksia, mutta musta huumori pelastaa ja kirja sopii aivan kaikille jotka haluavat välillä nauraa kunnolla. (ei kannata lukea yleisillä paikoilla, kummalliset tyrskähdykset kerää vieroksuvia katseita) Suosittelen myös lukemaan kirjan jatko-osan Tolppa-apina se on jo hieman syvällisempi, mutta yhtä ronskia kieltä kuitenkin.
Mikael Niemi Aivot pellolle:
Kuten kirjan takakannessakin lukee "kursailematon ja yllättävä tarina teiniangstista". Kirjailija on kirjoittanut täysin suoraa tekstiä, mitään pois jättämättä. Kirja oli täynä mielenkiintoisia mietelmiä niin ruuan kuin ihmismielenkin suhteen. Kaikkein herkimmille tämä kirja voi olla kaikessa suoruudessaan melko kuvottavakin, mutta ruokahalun menetyksen uhallakin suosittelen tätä aivan kaikille.
Tuija Lehtinen Roskisprinssi:
Tuija Lehtinen on minun suosikki kirjailijani ja voisin täyttää koko listan ainoastaan hänen kirjoillaa, mutta ajattelin, että ei makeaa mahan täydeltä. Roskisprinssi on suhteellisen kevyttä lukemista, vaikka siinäkin tapahtuu kipeitä asioita. Kirjaa lukiessaan ihastuu väistämättä hieman omituiseen ja omapäiseen Jediin, joka aiheuttaa tupsuineen ja tanssitaitoineen kummastusta pitkin kirjaa. Kirjasta on tehty myös elokuva, mutta se poikkeaa monella tapaa kirjasta.
Kari Levola Tahdon:
Suloinen rakkaustarina, joka sopii kaikille romanttisista kirjoista pitäville. Kirja on myös melko ohut eli se sopii niille, jotka eivät jaksa keskittyä eeppoksiin. Kirjassa on myös mukana hippu jännitystä, eli aivan lässytykseksi se ei vajoa.
Tässä oli muutama minun suosikkini ja lisää tulee sitä mukaa, kun jaksan lukea ja kirjoittaa. En kuitenkaan täytä koko blogia ainoastaan kirjoilla. Jos teillä on suositellla minulle jotain kirjaa tai kirja sarjaa laittakaa laittakaa niitä ujostelematta kommentteihin olen nimittäin kaikkiruokainen lukemisen suhteen. Fantasiaa ei lasketa!
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Mä, taaas!?
Pommitan tätä vähäistä lukia määrää taas sekavalla ja kummallisella tekstillä:D Syy tähän yhtäkkiseen kirjoitusvimmaan on yyyyber tylsät valinnaisen tunnit atk luokassa. Nälkä kurnii ja pitäisi lukea jotain loppu testiä varten romaanin verra, mutta ehkä selviän itsestäänselvyyksistä lukematta.
Vaikka koulupäivän selostus olisikin minun suuren lukiakuntani lempiaihe, ajattelin kuitenkin kirjoitella jotain yleistä hölinää, kun on niin pirun tylsää. Lueskelin nimittäin tässä vanhoja postauksiani ja olin vetää itseni raikkaalta tuoksuvasta yleisen vessan pöntöstä alas. No voin ainakin todeta, että olen tämän blogin aikana aikustunut (vitut), vaikka postauksia on ehkä kymmenen, niistä huomaa kuitenkin miten kirjoituskieleni on mahdollisesti parantunut. (?) Ainakin se on hieman selkeämpää, koska olen oppinut käyttämään pilkkuja edes jotenkin. Kiitos tästä lukion äidinkieli!! Edes jotain hyötyä siitäkin laitoksesta oli.
Niin tosiaan täytynee ilmoittaa, että jos joku tästä suuresta lukiakunnastani ei vielä tiedä, niin kaksoistutkinto on taakse jäänyttä elämää. Ei ollu aivan se mun juttu... Liikaa ihmisiä, liikaa mautoja(mopoautoja), liikaa opittavaa ja liian vähä aikaa. Lukiossa oli jatkuvasti kiire johonkin tekemään jotain.., vaikka pyhästi lupasin alkaa lukemaan kokeisiin ajoissa, joka kokeeseen luku jäi viimeiseen iltaan. Nostan hattua niille jotka ovat lukiossa ja pärjäävät sielä. Minua ei sinne enää saa. Varsinkaan kun sielä oli vielä niin pahaa ruokaa!! Enkä ole erityisen innostunut yksin syömisestäkään ja minullahan ei ollut lukiossa juuri seuraa. Ruotsin tunneilla toki tutustuin pariin aivan mahtavaan tyyppiin, joista toisen kanssa minulla oli lähes kaikki kurssit samoja. Mutta alkujakso lukiossa YKSIN, pelkkää tuskaa. Yksinäisyys oikein korostui sielä, kun kaikki muut tunsivat toisensa.
Entäs ne mopoautot... En edes viitsi kirjoittaa niistä. Liian herkkä aihe mulle, nauruhermoja rupeaa aina kutkuttamaan kummasti. No EHKÄ joistakin on yhtä hauskaa nähdä traktoreta ringillä:D
Tuli kyllä sekalainen paketti, mutta mä varotin, ettei mulla oikeesti mitää asiaa ees ollu.
Hyvää kevättä ja sillai!
Vaikka koulupäivän selostus olisikin minun suuren lukiakuntani lempiaihe, ajattelin kuitenkin kirjoitella jotain yleistä hölinää, kun on niin pirun tylsää. Lueskelin nimittäin tässä vanhoja postauksiani ja olin vetää itseni raikkaalta tuoksuvasta yleisen vessan pöntöstä alas. No voin ainakin todeta, että olen tämän blogin aikana aikustunut (vitut), vaikka postauksia on ehkä kymmenen, niistä huomaa kuitenkin miten kirjoituskieleni on mahdollisesti parantunut. (?) Ainakin se on hieman selkeämpää, koska olen oppinut käyttämään pilkkuja edes jotenkin. Kiitos tästä lukion äidinkieli!! Edes jotain hyötyä siitäkin laitoksesta oli.
Niin tosiaan täytynee ilmoittaa, että jos joku tästä suuresta lukiakunnastani ei vielä tiedä, niin kaksoistutkinto on taakse jäänyttä elämää. Ei ollu aivan se mun juttu... Liikaa ihmisiä, liikaa mautoja(mopoautoja), liikaa opittavaa ja liian vähä aikaa. Lukiossa oli jatkuvasti kiire johonkin tekemään jotain.., vaikka pyhästi lupasin alkaa lukemaan kokeisiin ajoissa, joka kokeeseen luku jäi viimeiseen iltaan. Nostan hattua niille jotka ovat lukiossa ja pärjäävät sielä. Minua ei sinne enää saa. Varsinkaan kun sielä oli vielä niin pahaa ruokaa!! Enkä ole erityisen innostunut yksin syömisestäkään ja minullahan ei ollut lukiossa juuri seuraa. Ruotsin tunneilla toki tutustuin pariin aivan mahtavaan tyyppiin, joista toisen kanssa minulla oli lähes kaikki kurssit samoja. Mutta alkujakso lukiossa YKSIN, pelkkää tuskaa. Yksinäisyys oikein korostui sielä, kun kaikki muut tunsivat toisensa.
Entäs ne mopoautot... En edes viitsi kirjoittaa niistä. Liian herkkä aihe mulle, nauruhermoja rupeaa aina kutkuttamaan kummasti. No EHKÄ joistakin on yhtä hauskaa nähdä traktoreta ringillä:D
Tuli kyllä sekalainen paketti, mutta mä varotin, ettei mulla oikeesti mitää asiaa ees ollu.
Hyvää kevättä ja sillai!
tiistai 7. toukokuuta 2013
Rasistit, SAATANA
Kerron tässä nyt hieman viikonlopustani, tarkemmin lauantai illasta. Olimme eräillä ukrainalaisilla tutuilla käymässä, he ovat juuri muuttaneet Suomeen ja omaan asuntoon. Molemmat heistä käyvät töissä. Molemmat ovat hieman hermostuneita siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja syy siihen ovat heidän naapurinsa. Nämä naapurit nimittäin ovat niitä Suomen verorahoilla eläviä alkoholisteja ja muita elämässä roikkuvia surkimuksia, joiden suurin ilo on vaihtaa saunan lukot, jottei "ryssä" naapurit pääse saunomaan.
Tuona iltana, jolloin olimme kylässä näillä ukrainalaisilla naapurit soittivat kerran poliisit ja kerran he katkaisivat sähköt. Miksikö? Kuulemma melusimme, kun muutamat meistä kävivät tupakilla. Se herra, joka motkotti melusta kuin suurikin pyhimys kuunteli itse musiikkia siihen tyyliin, että yläkerran lattia pomppi. Tämä sama mies myös huusi itse melko kovaan ääneen: "TÄÄLLÄ ON HILJASUUS SAATANA KYMMENELTÄ, KELLO ON KYMMENEN YLI!! EI TÄÄLLÄ TARVI RYSSIEN RYYPÄTÄ!!!". Hmm... Olisin ymmärtänyt jos tämä urputtaja olisi vaikka perheen isä tai menossa nukkumaan tai edes selvinpäin, mutta ei tämä herra valitti vain silkasta valittamisen ilosta ja vain ja ainoastaa siksi, että olimme näiden "ryssien" seurassa. Ja voin kertoa, että tämä mies ei ole paras mahdollinen moralisoimaan muita juomisessa varsinkaan, kun kukaan ei meidän seurassamme ollut edes päissään.
Kysynkin nyt, millä oikeudella nämä alkoholistit käyttäytyvät tällä tavalla? Siksikö, että: "Ryssät vei meiltä Karjalan, SAATANA!!" Tuota.. Maailman huonoin selitys rasismille. Voin vaikka vannoa, että kukan nästä mulkvisti naapureista ei ole ollut sotimassa Suomen puolesta. Ja olen 100% varma myös siitä, että nämä ukrainalaisetkaan eivät ole olleet sodassa Suomea vastaan. Toinen selitys: "Ne tulee ja vie meidän työpaikat, PERKELE!" Älkää naurattako!! Jos, joku niistä naapureista elää muullakin kuin avustuksilla ja työttömyyspäivä rahoilla, se on suoranainen ihme! Sitäpaitsi nämä ihmisethän tekevät sitä työtä, mikä ei suomalaisille kelpaa, eli paskahommia. Tottakai on niitä maahanmuuttajia, jotka tulevat ja mälläävät meidän verorahoillamme, mutta järki nyt käteen! Ei ehkä kannata yleistää, varsinkaan jos itse ei voi elää omien ohjeidensa mukaan.
Toivonkin nyt, että kaikki, jotka tämän lukevat laittavat tämän jutun jakoon. Fb, oma blogi, ihan mikä tahansa!!
Terveisin Airut
Tuona iltana, jolloin olimme kylässä näillä ukrainalaisilla naapurit soittivat kerran poliisit ja kerran he katkaisivat sähköt. Miksikö? Kuulemma melusimme, kun muutamat meistä kävivät tupakilla. Se herra, joka motkotti melusta kuin suurikin pyhimys kuunteli itse musiikkia siihen tyyliin, että yläkerran lattia pomppi. Tämä sama mies myös huusi itse melko kovaan ääneen: "TÄÄLLÄ ON HILJASUUS SAATANA KYMMENELTÄ, KELLO ON KYMMENEN YLI!! EI TÄÄLLÄ TARVI RYSSIEN RYYPÄTÄ!!!". Hmm... Olisin ymmärtänyt jos tämä urputtaja olisi vaikka perheen isä tai menossa nukkumaan tai edes selvinpäin, mutta ei tämä herra valitti vain silkasta valittamisen ilosta ja vain ja ainoastaa siksi, että olimme näiden "ryssien" seurassa. Ja voin kertoa, että tämä mies ei ole paras mahdollinen moralisoimaan muita juomisessa varsinkaan, kun kukaan ei meidän seurassamme ollut edes päissään.
Kysynkin nyt, millä oikeudella nämä alkoholistit käyttäytyvät tällä tavalla? Siksikö, että: "Ryssät vei meiltä Karjalan, SAATANA!!" Tuota.. Maailman huonoin selitys rasismille. Voin vaikka vannoa, että kukan nästä mulkvisti naapureista ei ole ollut sotimassa Suomen puolesta. Ja olen 100% varma myös siitä, että nämä ukrainalaisetkaan eivät ole olleet sodassa Suomea vastaan. Toinen selitys: "Ne tulee ja vie meidän työpaikat, PERKELE!" Älkää naurattako!! Jos, joku niistä naapureista elää muullakin kuin avustuksilla ja työttömyyspäivä rahoilla, se on suoranainen ihme! Sitäpaitsi nämä ihmisethän tekevät sitä työtä, mikä ei suomalaisille kelpaa, eli paskahommia. Tottakai on niitä maahanmuuttajia, jotka tulevat ja mälläävät meidän verorahoillamme, mutta järki nyt käteen! Ei ehkä kannata yleistää, varsinkaan jos itse ei voi elää omien ohjeidensa mukaan.
Toivonkin nyt, että kaikki, jotka tämän lukevat laittavat tämän jutun jakoon. Fb, oma blogi, ihan mikä tahansa!!
Terveisin Airut
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Maailmanlopun merkeissä
Tämä ja edellinen viikko on siis mennyt, kuten otsikostakin huomaa, maailmanlopun merkeissä. Olen siis odotellut, että milloin Pohjois-Korea hyökkä -ja minne. Innolla odottelen myös sitä, miten USA tähän, melko varmasti tulevaan, hyökkäykseen vastaa ja paljonko maapallosta on sen jälkeen tallella... Kuulemme meillä täällä Suomen kamaralla ei ole välitöntä vaaraa, mutta, kuinka pian on kun kaikki muut maapallon ihmiset muuttuu säteilyn takia zombeiksi!!!! Luulen, että mun pitää lopettaa zombi-elokuvien katselu. Mutta alan joka tapauksessa keräilemään säilyke tölkkejä piiloon. Pitäisiköhän pakata reppu, jossa on kaiken aikaa kaikki tarpeellinen, jos jotain kuitenkin sattuu? Saakohan jostain kaupasta zombien-tappo-aseita? Alan myös rakentamaan omaa vesijohtoverkkoa, sillä pian zombi hyökkäyksen jälkeen tämä yleinen systeemi pettää. Tajusin juuri, että asun kerrostalossa! Entä jos joku naapureistani saa sen tartunnan? Toisaalta luulen, että olen turvassa niin kauan kuin naapureilla riittää viinaksia. Täytynee siis varastoida sitäkin.. Huoh! On raskasta olla vainoharhainen... Pitänee opetella ajamaan autolla, että pääsen pakenemaan nopeasti. Valitettavasti tämänhetkiset varani ei riitä polttoaineen varastoimiseen, mutta voin rikastumista odotellessani rakentaa nopean pakoreitin aivan lähelle autoja, jos joku spurgu-naapureistani kuitenkin lähtee viinanhimoissaan talsimaan kaupungille ja päättää sitten tulla näyttämää puremajälkeä kamuille... Nyt on myös hyvä syy alkaa treenaamaan, sillä luulen, että on aika raskasta juosta koko Seinäjokea pakoon selässä rinkka ja kädessä joku iso sarjatuliase! Mistähän voisin saada oetusta aseenkäytön saloihin? Entä jos nämä zombit ei kuolekkaan, kun niitä ampuu päähän? missä myydään panssaroituja autoja alle 18-vuotiaille noin 10 €?
PS. Olen vain nälissäni ja hieman väsynyt:)
PS. Olen vain nälissäni ja hieman väsynyt:)
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Minä isona
Idean tähän postaukseen sain Takataskut-Blogista, jossa näin saman tyylisen postauksen omista tulevaisuuden kuvitelmista.
Isona minusta tulee bisnesnainen. Se ei ole olennaista, mitä yritykseni tekee ja mikä virka minulla sielä on. Tiedän vain, että olen edennyt urallani nopeasti valmistuttuani mistä hyvänsä koulutuksesta. Olen siis noin 30-vuotias bisnesnainen, enkä tiedä, onko minulla lapsia tai perhettä. Firmassani minua kunnioitetaan suuresti ja saan kaikki hiljenemään kylmällä bisnes-katseellani. Minulla on töissä päälläni tyylikäs jakkupuku (sellainen joko tummansininen tai musta ja kynähame) jaloissa minulla on tietysti kopisevat avokkaat, jotka sopivat yhteen jakkupuvun kanssa. Pitkät, luultavasti, tummat hiukseni on siistillä nutturalla ja jokainen hiussuortuva on tiukasti paikoillaan. Minullahan on tietenkin tyylikäs bisnes-meikki ja punaista huulipunaa. Silmälasejakaan ei tietenkään unohdeta, vaikka minulla olisi nyt varaa käydä joka kuukausi laser-leikkauksessa olen kiintynyt silmälaseihini, jotka ovat viimeistä huutoa. Töihin ajan upean punaisella Chevrolet Camarolla, jossa on punainen nahka sisustus ja punaiset nahkapenkit.
Siinä oli vain työ-minä. Jakkupuvun riisuttuani persoonani muuttuu vapaa-aika-minäksi. Silloin olen se kaikkien nytkin tuntema Emilia. Paitsi, että olen alkanut harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja käyn ahkerasti erilaisissa kulttuuri tapahtumissa. Teatterissa käyn useita kertoja kuukaudessa, sillä olen edelleen kiinostut teatteri-maailmasta. Vaikka olenkin katkera siitä, ettei minusta koskaan tullut taiteilijaa, kuten olin lapsesta asti toivonut, käyn silti taidenäyttelyissä katsomassa aina uusimmat teokset ja nykytaide on minulle erittäin tuttua.
tai sitten juutun lopuksi ikää kaupan kassalle ja valitan saamattomuuttani...:D
Isona minusta tulee bisnesnainen. Se ei ole olennaista, mitä yritykseni tekee ja mikä virka minulla sielä on. Tiedän vain, että olen edennyt urallani nopeasti valmistuttuani mistä hyvänsä koulutuksesta. Olen siis noin 30-vuotias bisnesnainen, enkä tiedä, onko minulla lapsia tai perhettä. Firmassani minua kunnioitetaan suuresti ja saan kaikki hiljenemään kylmällä bisnes-katseellani. Minulla on töissä päälläni tyylikäs jakkupuku (sellainen joko tummansininen tai musta ja kynähame) jaloissa minulla on tietysti kopisevat avokkaat, jotka sopivat yhteen jakkupuvun kanssa. Pitkät, luultavasti, tummat hiukseni on siistillä nutturalla ja jokainen hiussuortuva on tiukasti paikoillaan. Minullahan on tietenkin tyylikäs bisnes-meikki ja punaista huulipunaa. Silmälasejakaan ei tietenkään unohdeta, vaikka minulla olisi nyt varaa käydä joka kuukausi laser-leikkauksessa olen kiintynyt silmälaseihini, jotka ovat viimeistä huutoa. Töihin ajan upean punaisella Chevrolet Camarolla, jossa on punainen nahka sisustus ja punaiset nahkapenkit.
Siinä oli vain työ-minä. Jakkupuvun riisuttuani persoonani muuttuu vapaa-aika-minäksi. Silloin olen se kaikkien nytkin tuntema Emilia. Paitsi, että olen alkanut harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja käyn ahkerasti erilaisissa kulttuuri tapahtumissa. Teatterissa käyn useita kertoja kuukaudessa, sillä olen edelleen kiinostut teatteri-maailmasta. Vaikka olenkin katkera siitä, ettei minusta koskaan tullut taiteilijaa, kuten olin lapsesta asti toivonut, käyn silti taidenäyttelyissä katsomassa aina uusimmat teokset ja nykytaide on minulle erittäin tuttua.
tai sitten juutun lopuksi ikää kaupan kassalle ja valitan saamattomuuttani...:D
tiistai 22. tammikuuta 2013
Oli taas hiukan rankempi viikonloppu, tosi raskas... Perjantaina perhetuttu tuli käymään ja kertoi, että pikkuserkkuni joutui sairaalaan aivoveren vuodon takia, myöhemmin illalla hän soitti isälleni ja kertoi, ettei toivoa juuri ole... Lauantaina noin yhdeksän aikoihin Jari sitten otettiin pois hengityskoneista...
Kaverin kuolema kesällä pysäytti ja toi uutta ajateltavaa elämästä... Nyt pää on taas täynnä sekavia ajatuksia, varsinkin kun molempien läheisten kuolemat oli yhtäkkiset ja vähemmän mukavat tavat lähteä... Kaiken aikaa miettii vaan, että kuka seuraavaksi lähtee ja milloin. Tämän takia olen alkanut nauttia muiden ihmisten seurasta huomattavasti enemmän. Ehkä tämä tästä ajan kans helpottaa:)
Kaverin kuolema kesällä pysäytti ja toi uutta ajateltavaa elämästä... Nyt pää on taas täynnä sekavia ajatuksia, varsinkin kun molempien läheisten kuolemat oli yhtäkkiset ja vähemmän mukavat tavat lähteä... Kaiken aikaa miettii vaan, että kuka seuraavaksi lähtee ja milloin. Tämän takia olen alkanut nauttia muiden ihmisten seurasta huomattavasti enemmän. Ehkä tämä tästä ajan kans helpottaa:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)