Joulu yllätti minut tänä vuonna. Tarkoitan, että yksinkertaisest vain lopetettuani kaikenlaisen stressaamisen olen onnistunut nauttimaan joulusta. Minun on kuitenkin pakko kertoa teille tämän aamun koettelemuksista!
Aamulla herätessäni aloitin paikkojen yleisen siistimisen, vaikka joulusiivot on aikoja sitten tehty, kahdeksan henkisen perheen koti ei pysy siistinä toivotulla tavalla. (Kaikkea perus tavaroiden siirtämistä oikeaan paikkaan ja sanomalehtien piilottamista.) No sitten ajattelin, että ehkä ne kuusen koristeet kannattaisi etsiä nyt. Niitä ei niin vain sitten etsittykkään. Keittiöremontin takia talossa vuosikymmeniä vallinnut järjestys on muuttunut järisyttävästi ja näin ollen kuusen koristeet oli yksinkertaisesti hukassa. No ajattelin, että pikainen puhelu äidille töihin helpottaa (kumma juttu, mutta mikään ei ole niin hukassa, ettei äiti sitä löytäisi), no äiti ei osannut sanoa ei juuta ei jaata ja saattaa olla, että hieman kuumenin siinä puhelun aikana. Painokelvottomia mutisten ja naama luultavasti vaarallisen punaisena jatkoin etsimistä. Kiersin kaikki mahdolliset komerot ja alistuneena, olin jo valmis laittamaan Maurin kauppaan hakemaan kokonaan uudet koristeet. Varmuuden vuoksi tarkistin vielä komeron, josta epätoivoinen koristeiden metsästys alkoi. Ja tietenkin ne perkeleet oli sen samaisen komeron pimeimmässä nurkassa!!
Emilia 1 - Joulu 0
No luulin aamun koettelemusten olleen siinä, mutta ehei! Vessassa minua vastaan käveli, mikäpä muu kuin valtava musta hämähäkki! Ensin jouduin shokkiin ja huusin, sitten ihmeellinen adrenaliini ryöppy sai minut tekemään jotain uskomattoman uskaliasta. Uhrasin jalkapohjani ja linttasin tämän kahdenksanjalkaisen hirviön mattoon, en nimittäin saanut käteeni mitään heitettävää.
En voi sanoa pelkääväni hämähäkkejä, pidän kyllä niistä -kuolleina, kilometrejen etäisyydellä minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti