Kaikkien sekavien ajatusten siivittämänä pitäisi pakata tavarat ja hoitaa kaikki käytännön asiat pois alta, mutta mitä minä teen? Minä istun koneella kuin tatti ja keksin helvetin hyviä tekosyitä omaan saamattomuuteeni.
Minun piti aamulla ottaa loput tavarat keittiöstä..
-oli sittenkin parempi mielenterveydelle, että piirrän, sehän vie ajatukset muualle.
Aloin pakkaamaan olohuoneen tavaroita.
-samallahan voi käydä koneella ihan vain vähän vilkaisemassa... vitut, tuossa ne tavarat vieläkin odottaa..
Menin pakkaamaan vaatteita.
Juuri nyt minun on aivan pakko päästä lenkille! (oikeesti!)
Lenkin jälkeenhän on pakko päästä rentoutumaan ja samalla reissulla sitä vieläki ollaan paitsi, että TV lähti.
Positiivista on se, että minä ja Jimi voidaan puhua toisillemme nyt normaalisti, vaikkakin hieman ontosti, mutta silti. Tuskin vielä hetkeen olemmekaan kykeneviä luontevaan keskusteluun, ehkä sitten joskus...
Ja tässähän tämä on, kauan kaivattu sinkkuus!
Miten ikinä enää opin nukkumaan yksi? Entä, kun minulla ei olekkaan ketään, kenelle lähettää niitä maailman turhimpia viestejä? Entä, meidän sisäpiirin jutut? Kaikki asiat, joita vain me kaksi ymmärsimme? Kenelle nyt kiukuttelen turhasta, silloin kun vaan yksinkertaisesti vituttaa? Kuka nyt kutittaa ja ärsyttää minua kaikella mahdollisella tavalla?
Onneksi minulla on ystäviä, vaikkei nekään kaikessa voi auttaa. Nyt pitää vain selättää tämä pienoinen vitutusahdistussyyllisyys.
Olen ollut lähipäivinä harvinaisen ailahtelevainen.. Ensin ahdistaa yksinäisyys ja on ikävä Jimiä, sekunti ja sitten olenkin riemuissani: "OLEN SINKKU!", sitten TAAS ahdistaa, mutta nyt käytännö asiat. Sekoan varmaa!! Nyt riittää tämä jauhaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti