torstai 6. kesäkuuta 2013

VanhaNainenHunningolla

Kesäloma siis alkoi, muutosten merkeissä, mutta alkoi silti. Olen viimeisen viikon ajan elellyt päivä kerrallaan systeemillä ja melko yllättäviä nuo päivät ovatkin olleet! Kaikki alkoi viime torstaista, kun kotiuduin Seinäjoelta. Sen jälkeen en ole juurikaan ollut paikoillani. Olen ehtinyt siivoilla vuosia seisonutta asuntovaunua (hyvällä liksalla), maakellaria (on jännä minkä väriseksi mustikkahillo muuttuu viiden vuoden aikana) ja luhtia (ulkorakennus mummulassa). Olen ollut vuoroin helvetin paskainen, hikinen ja väsynyt kaiken riehumisen ja rehkimisen keskellä ja vuoroin viimeisen päälle pyntättynä matkalla kohti Kalajokea. Olen pyörinyt tallilla luvattoman paljon ja lähtenyt monta kertaa uimaan (huonolla menestyksellä, joka kerta). Olen pelannut lentopalloa niin, että luulin käsieni murtuvan jos vielä kerrankin nostan ne. Olen myös kävellyt kahdesti särkille ja molemmilla kerroilla kääntynyt takaisinpäin pääsemättä perille -molemmilla kerroilla satoi...

Voisin luetella tekemisiäni pitkästikkin, mutta koska en koe teidän tai minun saavan siitä mitään, niin ajattelinkin pohtia nyt syitä ja seurauksia. Tarkoitan tietysti minun ja Jimin eroa. Mehän seurustelimme suhteellisen pitkään, joten ero on aika suuri muutos, mutta muutoksen ei tarvitse aina olla negatiivinen asia. Toki minulla on välillä ikävä yhteisiä hetkiä ynnä muuta, mutta se on aivan normaalia. Nyt tajuan, mikä sai minut noin viikko sitten tekemään niin spontaanin ja harkitsemattoman teon. Olin nimittäin pitkän parisuhteen aikana hukannut oman identiteettini ja naiseuteni (kiitos Hanna tästä oivalluksesta!:D), tai siltä minusta tuntui. Joka kerta kun törmäsin johonkin puolituttuun sain kuulla ensimmäisenä "sä oot se Jimin muija", en ikinä "moi Emilia" jossain vaiheessa sellainen alkaa tympimään. Silloi, kun meni hyvin se ei kuulostanut kovin pahalta, mutta loppuajasta se oikein särähti korvaan. Minua alkoi myös ahdistaa se jokaisen sukulaisen "millos kihloihin" -höpinä. Olenko itsekäs jos sanon, että kaipasin sinkkuna olemista? Eerinin Vanha nainen hunningolla kertoo parhaiten minun fiiliksistäni viimeisen kuukauden aikana.

Tämä näistä ajatuksista tälläkertaa, näkemisiiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti