sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Oloja, oloja

Näin baari-iän saavuttaneena voin kertoa siitä, miten yllättäviä krapulat joka kerta ovat. Ikinä ei voi olla varma millaiset olot aamulla odottaa. 


En-liiku-en-syö-olot

Joka kerta yhtä traumaattinen kokemus. Ikinä ei voi myöskään olla varma millaista nesteytystä tämä olotila vaatii. Toisinaan ei tarvitse kuin vilkaista oluttölkkiä ja seuraavana aamuna sitä sitten pidätellään oksennusta. Kaikista parasta on herätä tällaiseen olotilaan jonkun kaverin luota, jolla on porukat kotona. 


Ovelat-olot

Varsinaisesta krapulasta ei voi puhua. Lähinnä esim. ruokailun tai urheilusuorituksen jälkeinen puistatus. Normaalitoimissa krapulapäivänä, kuten sohvalla/sängyllä makoilussa olo on suorastaan loistava ja vielä jääkaapillekkin kävellessä, mutta puolessavälissä ateriaa jostain iskee kamala puistatus. Sama ilmenee, jos teet niinkin rankan urheilusuorituksen kuin portaissa kiipeämisen, samat olot odottaa portaiden yläpäässä, sikäli kun puistatukseltasi sinne pääset.


Kahden-päivän-olot

Nää on ovelat ja vaatii todella huolellista bailaamista aamun pikkutunneilta vähän nille isommillekkin. Kokemuksesta voin kertoa, että skumppapullon avaaminen kahdeksan aikaan aamulla usein kertoo sen, että et kahteen päivään juuri liikahda. (tietenkin sen skumppapullon lisäksi tarvitaan muutakin) Toisen päivän krapula ei ole enää päänsärkyä ja puistatusta vaan ihmeellisen klimppinen olo. Mikä parasta, usein nämä kahden päivän olot sijoittuu siten, että maanantaina nautit niistä koulussa.


Vitutus-olot

Ei välttämättä tarvita mitenkään erikoisen huonoa olo, mutta yksikin väärä liike saa aikaan sotatilan. Uskon, että maailman historiassa olisi huomattavasti vähemmän murhia ja sotia, jos tällaisilta krapuloilta vältyttäisiin. En todellakaan tiedä, mikä saa aikaan tällaisen räjähdysalttiuden. Liekö syynä väsymys vai nälkä.


Morkkis&olot

Kukapa tältä olisi välttynyt? Olojen ei tarvitse olla edes kamalat, mutta krapulapäivän mittaan ilmestyvät flashbackit saa potijan kiemurtelemaan häpeästä. Tällaiset olot kokiessaan jokainen kertoo väistämättä tämän niin legendaarisen valheen "ei enää ikää"


Pääni-on-ollut-yön-puristemessa-olot

Itse kärsin harvoin päänsärystä krapulapäinä ja näin muutenkin, mutta kun pää on kipeä niin sitten se todella on kipeä! Tuntuu kuin olisi nukkunut pää puristimen välissä. Tämä tauti ei lähde kuin nukkumalla.


Minä-muutaman-syön-minä-muutenkin-syön-ja-sittenkin-minä-syön-olot

Sitä söisi vaikka lehmän. Jumalaton nälkä eikä se ota loppuakseen. Yleisin minulla esiintyvä darran muoto.


Tässä taitaakin olla ne olot, jotka minä olen käynyt läpi lupaavasti alkaneen alkoholisti urani aikana. 

Airut


tiistai 18. helmikuuta 2014

Nouseeko minusta aurinko?

En tiedä moniko on miettinyt useammin kuin kerran, Juicen sanoituksia biisissä Musta aurinko nousee, mutta itse olen jumittunut lauseeseen, joka on myös nimennyt biisin. Tässä minun tulkintani, olkaa hyvä!

Musta aurinko nousee -sen voi tulkita useammalla eri tavalla.

Esimerkiksi:

a) Mustan värinen aurinko nousee

b) Minun mielestäni aurinko nousee

c) Minun sisältäni nousee aurinko/minusta tulee aurinko


Itse kallistun omassa tulkinnassani kahteen viimeiseen vaihtoehtoon.

Ensinnäkin, miten mustan värisen auringon nouseminen liittyy biisin äärimmäisen selkeään rauhan ja rakkauden sanomaan? En usko Juicen iskeneen lyriikoihinsa täysin merkityksetöntä lausetta pelkästään siksi, että se kuulostaa hienolta ja dramaattiselta. Toisaalta taas ajattelin itsekin aluksi, että Juice laulaa mustasta auringosta, joka nousee ja yhdistin sen jollain tavalla maailmanloppuun, mutta näin jälkikäteen ajateltuna maailmaloppukaan ei voi liittyä lauluun, jossa lauletaan "Mä uskon aikaan toiseen, ei liput liehu sotaa julistaen". Laulun henkilö ei siis millään tavalla voi puhua samaan aikaan maailmanlopusta ja siinä sivussa todeta uskovansa uuteen aikaan ja hellään aurinkoiseen aamuun.

Vaihtoehto b voi tarkoittaa, että laulun henkilö tuntee auringon nousevan se taas saattaa tarkoittaa toisen, paremman ajan alkua ja auringon nousu symboloi tässä tapauksessa toivoa. "Sinun kanssasi nousen hellimpään aamuun aurinkoiseen"

Toisaalta jos biisin henkilöstä nousee kuvainnollisesti aurinko, se voi tarkoittaa henkistä kasvua tai toisen kautta oman itsensä löytämistä. "Sinun sieluusi kiinni päästä voin, viet meidät tulevaisuuteen" 



Nämä ovat ainoastaan minun tulkintojani, minua kiinnostaisi myös kuulla millaisia tulkintoja muilla on.

Airut



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kasvukipuja

Maagiseen 18-vuoteen on aikaa enää pelottavan vähän, vaikka sitähän onkin odotettu niin kauan kuin jaksaa muistaa. Voisin sanoa sairastavani jonkinlaista ikäkriisiä. Tulin nimittäin myös vasta hetki sitten sisäistäneeksi senkin, että tämän vuoden wanhat olivat minun ikäluokkaa! Oh my... Entä ne kaikki valmistujaiset, joita on keväällä kierrettävänä enemmän kuin laki sallii? (vuotta vanhempien ystävien valmistujaiset siis)

Tästäkö se lähtee? Seuraavaksi on odotettavissa häitä, kihlajaisia ja ristijäisiä! Entä jos itse en kerkeäkkään aikuistua samaa vauhtia kuin muut? No okei, ylireagoin. Täytän vasta 18-vuotta ja ihminen on kuuleman mukaan henkisesti aikuinen vasta noin 30-vuotiaana. Silti kauhistuttaa!

Toisaalta, mitä tarkoittaa henkisesti aikuinen? Sitäkö, että on se punainen tupa ja perunamaa? Hoitaa itse kaikki käynnit ja puhelut erilaisiin virastoihin? Ei ole enää taloudellisesti riippuvainen vanhemmistaan? Perhe ja koirakin löytyy? Kun on lupa kirjoittaa Facebookkiin perhe-elämän ihanuudesta ja avautua vauvapalstoilla kestovaipoista ja itsetehdyistä vauvanruoista? Ynnä muut stereotypiat...

Jos henkisesti aikuinen ihminen ei tarkoitakkaan toimintamalleja tai mitään materialista, vaan nimenoman henkistä_aikuisuutta, voin rehellisesti sanoa, etten ole eläissäni tavannut yhtään aikuista ihmistä. Joko lähipiirini on harvinaisen taantunutta tai henkinen aikuisuus on taas vain yksi tapa pelotella ikääntymisellä meitä herkkämielisiä.

Joitakin "aikuistumisen" oireita minullakin kuitenkin on. Olen alkanut todella miettiä, mitä haluan kauppiksen jälkeen. Vuoden päästä minun todella pitäisi tietää meinaanko jatkaa kouluja vai jäädä suoraan työelämään. Kuinka joku voi vaatia alle parikymppiseltä tällaisia koko elämään vaikuttavia päätöksiä? Kadunko tulevaisuudessa valintojani?

Lähiaikoina minulla on myös ollut harvinaisen levottomat jalat. En jaksa pysyä paikoillani kovin pitkiä aikoija, tuntuu kuin joku sitoisi minut, jos jämähdän yhteen paikkaan liian pitkäksi aikaa. Taas on tullut kamala kiire kokea mahdollisimman paljon asioita suunnilleen yhtä aikaa. Tässä talven aikana koheltaessa onkin sitten tehty kaikkea äärityperää. Lupaan parantaa tapani.

Ehkä tämä tästä helpottaa, kun pääsee nauttimaan keväästä!

Ps. Kirjoittamiseni on hieman harventunut enkä voi väittää sen johtuvan mistään muusta kuin inspiraation puutteesta. Pakosta kirjoittamalla, kun en voi saada aikaan mitään mielenkiintoista, niin olen mielummin hiljaa.

Airut

perjantai 7. helmikuuta 2014

Valittaminen on niin yksinkertaisen helppoa

Armas serkkuni kysyi minulta tässä taannoin, että enkö voi kirjoittaa blogissani ikinä mistään positiivisesta. Minun oli pakko pysähtyä ajattelemaan tätä kysymystä ja huomasin, että minä todellakin valitan täällä erikoisen paljon. Aina joku asia on huonosti tai tehdään väärin. Oikaistakseni mahdollisia väärinkäsityksiä, minun on kai kerrottava, että elämäni ei ole yhtään sen kurjempaa kuin teidänkään.

Minä kai vain vihaan niin monia asioita ja ärsyynnyn suunnattoman helposti. Tämä on kai minun tapani ottaa kantaa ja nostaa esille niitä asioita, joissa minun mielestäni joku mättää. 

Sitäpaitsi valittaminen on hauskaa! Suorastaan helppo tapa kirjoittaa nasevaa tekstiä, sillä minulta löytyy suunnattoman paljon valituksen aiheita.  En edes tiedä, millon minusta tuli tällainen vihaaja. Voin purkaa tänne kaikki maailman epäkohdat ja niin minun ei tarvitse muutoin valittaa valitan silti

Minun oli vain pakko selventää, jos joku muukin on joskus miettinyt, että kylläpä tuo valittaa. (olenkohan maininnut valittamisen tarpeeksi monta kertaa?)

Airut

tiistai 4. helmikuuta 2014

Pasa ja Atpo oikean asian äärellä

Viime viikolla päädyin kummallisten sattumien kautta kirjakauppa Infoon. Yleensä välttelen kirjakauppoja tietoisesti -liikaa houkutuksia. Ei sillä, että olisin ikinä ostanut itselleni muita kuin koulukirjoja, mutta silti. En ota turhia riskejä. Asiaan. Kirjakaupassa oli kyltti, joka osoitti kellariin ja siinä luki jotai tyyliin "kirjoja 2-15 €" tai jotain muuta yhtä houkuttavaa, joten tottakai lähdin kellariin siinä toivossa, että löytäisin kummipojalle jonkun mielestäni kasvattavan ja lukemisen arvoisen kirjan. 

No lastenkirjat olivat luokattonta sekundaa, eikä mitään todellisia klassikoita näkynyt, joten mielenkiintoni hiipui hyvin nopeaa. Ajattelin kuitenkin jatkaa kierroksen loppuun, eihän sitä tiedä, jos sieltä jostain nurkasta löytyisikin vaikka Veljeni leijonamieli tai Fedja-setä, kissa ja koira. No ei, eihän näitä lasten kirjallisuuden helmiä sieltä löytynyt.. Sitten silmiini osui mielenkiintoisen näköinen kirja, tiedättehän, ette ole vielä edes lukeneet kirjan nimeä ja tekisi silti mieli lukea koko kirja, sitten sain viimein selvää kansitekstistä "Pasa & Atpo Eniten vituttaa parisuhde" siinä vaiheessa ostopäätös oli varma.

Itselleni Pasa ja Atpo olivat ennen tätä löytöä täysin tuntemattomia, mutta google kertoi minulle, että kyseessä on City-lehteen kirjoittava kolumnistikaksikko ja Eniten vituttaa parisuhde-kirjan lisäksi heiltä löytyy trilogia Eniten vituttaa kaikki, Toiseksi eniten vituttaa kaikki ja Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki. En siis ole ainut vihaaja tässä ihmeellisessä maailmassa!

Loistavaksi sanataituroinniksi en voi Eniten vituttaa parisuhde-kirjaa sanoa, eikä sitä kaiketi sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Kirjan teksti on suoraa ja provosoivaa ja hyvä niin. Kirjan mukaan toinen kirjailijaparista päätti parisuhteensa kirjaa tehdessä ja toinen meni naimisiin, joten kyseessä ei siis ole, mikään kateellinen ja katkera valitusvirsi pilaamaan parisuhteessa olevien ilo. Kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti ensi treffeistä (muistatteko?) eroon asti kaikki ongelmat. 

Eniten vituttaa parisuhde ei ole kertomakirjallisuuttaa vaan enemmänkin "tietokirjamainen" ja analyyttinen. 

Tuossa alussa mainitsin kannesta. Minun mielestäni se on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella houkuttava. Ja tässä tapauksessa sanonta "mitä paremman näköinen kansi, sitä paskempi sisältö" ei päde. 

Luettuani kirjan, olen entistä varmempi siitä, että kohtalo vei minut sinä päivänä Infoon. Ja voin todellakin suositella kirjaa kaikille, oli sitten parisuhteessa tai ei!

Airut

torstai 23. tammikuuta 2014

Totuus sydämenmuotoisista hikipisaroista

Selailin tässä aikani kuluksi muutamia blogeja, osa hieman suositumpia, osa hieman tuntemattomia. Kyseessä oli siis tällaiset perus lifestyle-blogit, jotka eivät ole omalla lukulistalla se ehdoton ykkönen, riippuen toki tekstin laadusta (itsehän kirjoitan priiimaa!). Makuasia jne. Mutta enempää saivartelematta aloin miettimään, että onko some muuttunut hieman kummalliseen suuntaan?

Kaikki pitää kuvata. Ei siinä mitään, jos vaikka kokkauskuvat olisivat edes realistisia! Lavastettu "tilennekuva" täydellisestä ateriasta keskeneräisenä. Kieltämättä täytyy nähdä jumalattomasti vaivaa kuvan lavastamiseen.

Entä leivontakuvat? HERRAJUMALA IHMISET!! Leipominen on verta ja hikeä ja kuvat täydellisistä pullista ja pikkukakkusista, kera täydellisten leipureiden on täyttä kusetusta!!

Ja te perkeleet, jotka otatte itsestänne salilla/lenkillä kuvan, vetäkää itsenne vessasta alas! Tänä vuonna olen sekoillut sekä lenkillä, että salilla ja tiedän, ettei kukaan, joka tosissaan treenaa näytä siltä kuin te kuvissanne.

Asukuvat on OK, herättää usein, joko myötähäpeää tai uinuvan alemmuuskompleksin. Joko tai. Useimmiten jälkimmäinen. "En ikinä voisi näyttää tuolta noissa vaatteissa, itselläni ei edes ole noin hienoja vaatteita, saati että osaisin poseerata!"

Entäs nämä lavastetut kuvat "sinisistä hetkistä" hrrr.. Kuvassa on kahvi, luultavasti cosmo ja pehmoiset villasukat ja viltti. Herättää kateutta ensinäkemällä, mutta sitten alkaa miettimään, miten paljon tuon kuvan eteen on nähty vaivaa ja rento fiilis katoaa savuna ilmaan.

Ihan tosi. Nykyisin sosiaalisessa mediassa pyritään ainoastaan näyttämään, miten täydellinen ihminen sitä ollaankaan, kun tuli käytyä lenkillä ja leipastua samalla über terveelliset kasvis-raejuusto-kana-hiilarittomat-proteiinipullat ja näpätään vielä kyseisestä tapahtumasta näpsäkkä kuva. Tämä tapa leviää kulovalkean lailla ja tympii suunnattomasti, vaikka täällä onkin niitä ylisuorittaja-ihmisiä kaikkien ei kuitenkaan tarvitse!

Joo joo, minun blogillani on tylsä ulkoasu eikä jututkaan aina sitä korkeinta tasoa, mutta, jos joku nyt vetää herneen nenään on ehkä aika katsoa vaikka sinne peiliin. Enkä todellakaan kiellä (millä lihaksilla) ihmisiä tekemästä näitä asioita, mutta tiedän, etten ole ainut, jota tämä kyrsii.

Airut


(postauksen otsikko on Julialta lainattu lentävä lause, ettei kukaan voi inistä plagioinnista)


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Vailla logiikkaa



Olenko ainut, joka on pannut merkille kiro- ja haukkumasanojen epäloogisuuden? Tai kiroilua tehokeinona käyttämisen kummallisuuden? Itse sorrun näihin ja silti ne kuulostaa mielestäni kummalta, suorastaan suuhun sopimattomalta. Ehkä lopetan kiroilun.....

Aloitetaan kaikkien lempparisanasta, vittu.

Vitun hyvää                    

Siis vitun hyvää? Siis todellakin vitun hyvää? Villin legendan mukaan vittu on viisi lasta synnyttäneen naisen sukupuolielin. No, miljoona kärpästä ei voi erehtyä... tai sillaa.. Riippuu tietenkin siitä, mikä on vitun hyvää.

Vitun homo                    

Homo on saman sukupuolen edustajista kiinnostunut henkilö. Naisille on myös oma nimityksensä, lesbo. Miksi homoa siis käytetään haukkumasanana? Ja miten se vittu liittyy koko asiaan mitenkään

Vitun paska                    

Tuota.... Mikä oli? Tai en edes halua tietää....

Vitun mulkku                 

Ne kumoaa toisensa. Tai sitte kyse on mutantista...

Vitun kyrpä                    

 ^

Paskan vitut                   

 MITÄ?

Vitun ikenet                     

 ...... Hyi

Mahdollisesti jotain opettajaa lainaten, mikä siinä vitussa oikein on? Ihan totta, tällaista kieltä käyttää ihan huomaamattaan!

Jatketaan sopimattoman kielen parissa.

Helvetin kylmä                

Olen meinaan kuullu juttua, että edellä mainitussa paikassa on kaikkea muuta kuin kylmä. Tai tämä ainakin on yleinen käsitys, en todellakaan tiedä moniko sielä käynyt on palannut kertoma millaisesta mestasta on kyse.

Eunukin äpärä                

Todella toivon, ettei minun tarvitse selittää, mitä epäloogista tässä on.

Esterin perse                    

Tämän otan henkilökohtaisena loukkauksena. (Ikäänkuin kukaan voisi tietää, että sukuni on ikäni piinannut minua sillä nimellä, jota äiti ei minulle halunnut antaa)

Kyrpäaivo                        

 Suom. mies...... EIKU (samaan kategoriaan molopään yms. kanssa)

Pulunnussija                     

Voivoivoivoi.....

Tissiposki                          

Dokumentin aihe


Enempää en keksi, mutta kai niitä on toinen mokoma lisää.

Airut