kevätkevätkevätkevät

... Ja niin kevät saapui myös synkkään Suomeen. Voin kertoa olevani täysin kevät ihminen. Kesä on ihan huippu, mutta keväällä on munaa. Siinä on sitä jotain. Se hirveä märän maan haju ja lumen raiskaamat pihat, kaikessa rumuudessaan kevät on niin kaunis, että siitä menee väkisinkin sekaisin! 

Olin kahdeksannella luokalla, kun sekosin ensimmäisen kerran keväästä. Se oli jotain aivan uskomatonta! Luulen, että lisääntyvällä auringolla on jotain osuutta asiaan, samoin kuin minun syntymäajallani, olenhan kevään lapsi! 

En juuri nyt kykene kirjoittamaan pidempää mietelmää keväästä, sillä tämäkään kevätpäivä ei kestä ikuisesti ja minun on ehdoton pakko päästä ulos! 

Tähän perään vielä kevääseen täydellisesti sopiva kipale.

Airut

Niin täydellistä, että pelottaa!

Ystäväpiirini päähänpistot on kautta aikain aiheuttanut hämmennystä aikuiselle väelle, mutten usko, että mikään edellinen on verrattavissa parin viikon takaiseen hämmennykseen, kun järjestelimme oikeasti hienon illallisen. Idea vain tuli mieleen ja samalla sekunnilla, kun se lausuttiin ääneen oli se jo päätetty. Hyvä porukka kasaan ja suunnittelemaan! 

Ensin piti miettiä mahdollinen teema ja mitä syömme. Selväähän on, että kolme ruokalajia on ehdoton, eikä uraansa aloittelevat alkoholistit pärjää ilman viiniä. Aikalailla yhtä pian oli myös selvää, että tytöt laittaa mekot ja pojat kauluspaidat. En tiedä miksi tätä pukukoodia pitäisi kutsua, mutta olimme hienoina. Ruoasta kävimme hieman enemmän vääntöä. Oli vaikea keksiä jotain, mikä miellyttäisi kaikkien makuhermoja..

Ruokalista näytti tältä:

Alkupalat

• vihersalaatti (jääsalaatti-tomaatti-rucola-öljy-feta-salaatti kuulosti turhan pitkältä)
• yrttipatonki
• joku valkkari, jonka nimeä en muista ja tuskin muistaa kukaan muukaan, mutta se oli oikeasti hyvää, vaikken mikään viinin ystävä olekaan

Pääruoka

• lohkoperunat
• pihvirullat (ette ikinä uskokkaan, miten hyviä!!)
• joku punaviini, jonka nimeä en todellakaan muista

Jälkiruoka

• Alisan loihtimat mokkapalat kypsempään makuun(?) NAM! 
• Skumppaa (Toni luki pullon kyljestä jotenkin näin: "raikasta ja kuohuvaa viiniä" ja Julia huusi hädissään "EIKÖ MEIDÄN PITÄNY JUODA SKUMPPAA EIKÄ MITÄÄ VIINIÄ!!?" Ihana tyhmä pikku-Julia...)
• Kahvitkin keitettiin, mutta kofeiini taisi jäädä jo siinä vaiheessa iltaa toissijaiseksi...

Nyt voin ehkä kertoa toteutuksesta. Saattaa olla, että olimme viettäneet perjantaina jonkinlaisia etkoja, joten lauantaina päivällä porukka oli hieman kalpeana liikenteessä. Itse luonnehtisin tuon päivän oloja oveliksi. Joka tapauksessa muutaman tunnin itsemme keräämisen jälkeen lähdimme urheasti kauppaan. 

Kauppatädeillä oli varmasti hauskaa, kun vähintäänkin sekalainen sakki nuorisoa etsii, mitä ihmeellisimpiä ruoka-aineita ja pähkäilee samalla, että mitähän tällaisellakin tekee... Pääruoka meinasi jäädä saamatta, sillä tämän käpykylän yhdessäkään ruokakaupassa ei ollut oikeanlaista lihaa... Jouduimme siis lähteä naapurikunnan puolelle. Kun lihakimppu lopulta löytyi meinasi taju lähteä. Aluksi helpotuksesta ja lopulta järkytyksestä.. KAKSKYT-VITUN-KUUS EUROA! Tämä investointi kuitenkin kannatti.

Kauppareissun jälkeen aloimme laittaa itseämme ja pöytää valmiiksi. Vaikka sinne saapuva porukka oli todella tuttua, tunnelma oli silti kovin jännittynyt kattaessa ja laittautuessa. Sellaista jännitystä, mistä yleensä tietää, että illasta on tulossa hyvä. Tässä vaiheessa on ehkä hyvä kertoa, että kaikki eivät siis vielä olleet paikalla, vaan minä, Toni (jonka kotia saimme lainata tähän illalliseen), Eetu M. ja Tomi hoidimme pöydän kattamisen ja alkusekoilun. (minä stressasin ja pojat totteli parhaansa mukaan)

Lopulta muukin väki eli Alisa, Julia ja Eetu H. pääsitvät paikalle ja niin saimme aloitettua kokkaamisen. Kello oli tässä vaiheessa muistaakseni lähempänä kymmentä ja hieman oli nälkä. No kokkaaminen onnistui, mutta koska kyse on meistä, jonkin edes pitää muistuttaa, ettei kaikki voi olla täydellistä, sillä lihan kypsymisen loppumetreillä katkesi sähköt. Tämä ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa, vaan oikeastaan nosti sitä, kun loppu illallinen järjestettiin pöytään kynttilänvalossa ja niin se myös syötiin, vaikka puolessavälissä sähköt palasivatkin.

Illallisen aikana tunnelma oli jotain aivan uskomatonta! Hyvä, etten itkenyt, koska kaikki oli liian täydellistä! Meistä olikin johonkin järkevään ja kypsään.

Vissiin kokkaus vielä kesken.

Eetu H. tossujen alla ja Tomin bailulasit.

                                          

Neidit fiininä, kerranki.

Eetut ja tytöt

Melkeen kypsän näköistä porukkaa!

Fiiniä porukkaa ja vitusti sydämiä!!

Illan isäntää emme valitettavasti näe kuvista, sillä hän seisoo kameran takana.

Aamulla harhakuva meidän henkisestä kypsyydestä vedettiin vessasta alas... Viini se on ovelaa juomaa...

Airut + ystävät

Oloja, oloja

Näin baari-iän saavuttaneena voin kertoa siitä, miten yllättäviä krapulat joka kerta ovat. Ikinä ei voi olla varma millaiset olot aamulla odottaa. 

En-liiku-en-syö-olot

Joka kerta yhtä traumaattinen kokemus. Ikinä ei voi myöskään olla varma millaista nesteytystä tämä olotila vaatii. Toisinaan ei tarvitse kuin vilkaista oluttölkkiä ja seuraavana aamuna sitä sitten pidätellään oksennusta. Kaikista parasta on herätä tällaiseen olotilaan jonkun kaverin luota, jolla on porukat kotona. 

Ovelat-olot

Varsinaisesta krapulasta ei voi puhua. Lähinnä esim. ruokailun tai urheilusuorituksen jälkeinen puistatus. Normaalitoimissa krapulapäivänä, kuten sohvalla/sängyllä makoilussa olo on suorastaan loistava ja vielä jääkaapillekkin kävellessä, mutta puolessavälissä ateriaa jostain iskee kamala puistatus. Sama ilmenee, jos teet niinkin rankan urheilusuorituksen kuin portaissa kiipeämisen, samat olot odottaa portaiden yläpäässä, sikäli kun puistatukseltasi sinne pääset.

Kahden-päivän-olot

Nää on ovelat ja vaatii todella huolellista bailaamista aamun pikkutunneilta vähän nille isommillekkin. Kokemuksesta voin kertoa, että skumppapullon avaaminen kahdeksan aikaan aamulla usein kertoo sen, että et kahteen päivään juuri liikahda. (tietenkin sen skumppapullon lisäksi tarvitaan muutakin) Toisen päivän krapula ei ole enää päänsärkyä ja puistatusta vaan ihmeellisen klimppinen olo. Mikä parasta, usein nämä kahden päivän olot sijoittuu siten, että maanantaina nautit niistä koulussa.

Vitutus-olot

Ei välttämättä tarvita mitenkään erikoisen huonoa olo, mutta yksikin väärä liike saa aikaan sotatilan. Uskon, että maailman historiassa olisi huomattavasti vähemmän murhia ja sotia, jos tällaisilta krapuloilta vältyttäisiin. En todellakaan tiedä, mikä saa aikaan tällaisen räjähdysalttiuden. Liekö syynä väsymys vai nälkä.

Morkkis&olot

Kukapa tältä olisi välttynyt? Olojen ei tarvitse olla edes kamalat, mutta krapulapäivän mittaan ilmestyvät flashbackit saa potijan kiemurtelemaan häpeästä. Tällaiset olot kokiessaan jokainen kertoo väistämättä tämän niin legendaarisen valheen "ei enää ikää"

Pääni-on-ollut-yön-puristemessa-olot

Itse kärsin harvoin päänsärystä krapulapäinä ja näin muutenkin, mutta kun pää on kipeä niin sitten se todella on kipeä! Tuntuu kuin olisi nukkunut pää puristimen välissä. Tämä tauti ei lähde kuin nukkumalla.

Minä-muutaman-syön-minä-muutenkin-syön-ja-sittenkin-minä-syön-olot

Sitä söisi vaikka lehmän. Jumalaton nälkä eikä se ota loppuakseen. Yleisin minulla esiintyvä darran muoto.

Tässä taitaakin olla ne olot, jotka minä olen käynyt läpi lupaavasti alkaneen alkoholisti urani aikana. 

Airut

Nouseeko minusta aurinko?

En tiedä moniko on miettinyt useammin kuin kerran, Juicen sanoituksia biisissä Musta aurinko nousee, mutta itse olen jumittunut lauseeseen, joka on myös nimennyt biisin. Tässä minun tulkintani, olkaa hyvä!

Musta aurinko nousee -sen voi tulkita useammalla eri tavalla.

Esimerkiksi:

a) Mustan värinen aurinko nousee

b) Minun mielestäni aurinko nousee

c) Minun sisältäni nousee aurinko/minusta tulee aurinko


Itse kallistun omassa tulkinnassani kahteen viimeiseen vaihtoehtoon.

Ensinnäkin, miten mustan värisen auringon nouseminen liittyy biisin äärimmäisen selkeään rauhan ja rakkauden sanomaan? En usko Juicen iskeneen lyriikoihinsa täysin merkityksetöntä lausetta pelkästään siksi, että se kuulostaa hienolta ja dramaattiselta. Toisaalta taas ajattelin itsekin aluksi, että Juice laulaa mustasta auringosta, joka nousee ja yhdistin sen jollain tavalla maailmanloppuun, mutta näin jälkikäteen ajateltuna maailmaloppukaan ei voi liittyä lauluun, jossa lauletaan "Mä uskon aikaan toiseen, ei liput liehu sotaa julistaen". Laulun henkilö ei siis millään tavalla voi puhua samaan aikaan maailmanlopusta ja siinä sivussa todeta uskovansa uuteen aikaan ja hellään aurinkoiseen aamuun.

Vaihtoehto b voi tarkoittaa, että laulun henkilö tuntee auringon nousevan se taas saattaa tarkoittaa toisen, paremman ajan alkua ja auringon nousu symboloi tässä tapauksessa toivoa. "Sinun kanssasi nousen hellimpään aamuun aurinkoiseen"

Toisaalta jos biisin henkilöstä nousee kuvainnollisesti aurinko, se voi tarkoittaa henkistä kasvua tai toisen kautta oman itsensä löytämistä. "Sinun sieluusi kiinni päästä voin, viet meidät tulevaisuuteen" 



Nämä ovat ainoastaan minun tulkintojani, minua kiinnostaisi myös kuulla millaisia tulkintoja muilla on.

Airut

Kasvukipuja

Maagiseen 18-vuoteen on aikaa enää pelottavan vähän, vaikka sitähän onkin odotettu niin kauan kuin jaksaa muistaa. Voisin sanoa sairastavani jonkinlaista ikäkriisiä. Tulin nimittäin myös vasta hetki sitten sisäistäneeksi senkin, että tämän vuoden wanhat olivat minun ikäluokkaa! Oh my... Entä ne kaikki valmistujaiset, joita on keväällä kierrettävänä enemmän kuin laki sallii? (vuotta vanhempien ystävien valmistujaiset siis)

Tästäkö se lähtee? Seuraavaksi on odotettavissa häitä, kihlajaisia ja ristijäisiä! Entä jos itse en kerkeäkkään aikuistua samaa vauhtia kuin muut? No okei, ylireagoin. Täytän vasta 18-vuotta ja ihminen on kuuleman mukaan henkisesti aikuinen vasta noin 30-vuotiaana. Silti kauhistuttaa!

Toisaalta, mitä tarkoittaa henkisesti aikuinen? Sitäkö, että on se punainen tupa ja perunamaa? Hoitaa itse kaikki käynnit ja puhelut erilaisiin virastoihin? Ei ole enää taloudellisesti riippuvainen vanhemmistaan? Perhe ja koirakin löytyy? Kun on lupa kirjoittaa Facebookkiin perhe-elämän ihanuudesta ja avautua vauvapalstoilla kestovaipoista ja itsetehdyistä vauvanruoista? Ynnä muut stereotypiat...

Jos henkisesti aikuinen ihminen ei tarkoitakkaan toimintamalleja tai mitään materialista, vaan nimenoman henkistä_aikuisuutta, voin rehellisesti sanoa, etten ole eläissäni tavannut yhtään aikuista ihmistä. Joko lähipiirini on harvinaisen taantunutta tai henkinen aikuisuus on taas vain yksi tapa pelotella ikääntymisellä meitä herkkämielisiä.

Joitakin "aikuistumisen" oireita minullakin kuitenkin on. Olen alkanut todella miettiä, mitä haluan kauppiksen jälkeen. Vuoden päästä minun todella pitäisi tietää meinaanko jatkaa kouluja vai jäädä suoraan työelämään. Kuinka joku voi vaatia alle parikymppiseltä tällaisia koko elämään vaikuttavia päätöksiä? Kadunko tulevaisuudessa valintojani?

Lähiaikoina minulla on myös ollut harvinaisen levottomat jalat. En jaksa pysyä paikoillani kovin pitkiä aikoija, tuntuu kuin joku sitoisi minut, jos jämähdän yhteen paikkaan liian pitkäksi aikaa. Taas on tullut kamala kiire kokea mahdollisimman paljon asioita suunnilleen yhtä aikaa. Tässä talven aikana koheltaessa onkin sitten tehty kaikkea äärityperää. Lupaan parantaa tapani.

Ehkä tämä tästä helpottaa, kun pääsee nauttimaan keväästä!

Ps. Kirjoittamiseni on hieman harventunut enkä voi väittää sen johtuvan mistään muusta kuin inspiraation puutteesta. Pakosta kirjoittamalla, kun en voi saada aikaan mitään mielenkiintoista, niin olen mielummin hiljaa.

Airut

Valittaminen on niin yksinkertaisen helppoa

Armas serkkuni kysyi minulta tässä taannoin, että enkö voi kirjoittaa blogissani ikinä mistään positiivisesta. Minun oli pakko pysähtyä ajattelemaan tätä kysymystä ja huomasin, että minä todellakin valitan täällä erikoisen paljon. Aina joku asia on huonosti tai tehdään väärin. Oikaistakseni mahdollisia väärinkäsityksiä, minun on kai kerrottava, että elämäni ei ole yhtään sen kurjempaa kuin teidänkään.

Minä kai vain vihaan niin monia asioita ja ärsyynnyn suunnattoman helposti. Tämä on kai minun tapani ottaa kantaa ja nostaa esille niitä asioita, joissa minun mielestäni joku mättää. 

Sitäpaitsi valittaminen on hauskaa! Suorastaan helppo tapa kirjoittaa nasevaa tekstiä, sillä minulta löytyy suunnattoman paljon valituksen aiheita.  En edes tiedä, millon minusta tuli tällainen vihaaja. Voin purkaa tänne kaikki maailman epäkohdat ja niin minun ei tarvitse muutoin valittaa valitan silti. 

Minun oli vain pakko selventää, jos joku muukin on joskus miettinyt, että kylläpä tuo valittaa. (olenkohan maininnut valittamisen tarpeeksi monta kertaa?)

Airut

Pasa ja Atpo oikean asian äärellä

Viime viikolla päädyin kummallisten sattumien kautta kirjakauppa Infoon. Yleensä välttelen kirjakauppoja tietoisesti -liikaa houkutuksia. Ei sillä, että olisin ikinä ostanut itselleni muita kuin koulukirjoja, mutta silti. En ota turhia riskejä. Asiaan. Kirjakaupassa oli kyltti, joka osoitti kellariin ja siinä luki jotai tyyliin "kirjoja 2-15 €" tai jotain muuta yhtä houkuttavaa, joten tottakai lähdin kellariin siinä toivossa, että löytäisin kummipojalle jonkun mielestäni kasvattavan ja lukemisen arvoisen kirjan. 

No lastenkirjat olivat luokattonta sekundaa, eikä mitään todellisia klassikoita näkynyt, joten mielenkiintoni hiipui hyvin nopeaa. Ajattelin kuitenkin jatkaa kierroksen loppuun, eihän sitä tiedä, jos sieltä jostain nurkasta löytyisikin vaikka Veljeni leijonamieli tai Fedja-setä, kissa ja koira. No ei, eihän näitä lasten kirjallisuuden helmiä sieltä löytynyt.. Sitten silmiini osui mielenkiintoisen näköinen kirja, tiedättehän, ette ole vielä edes lukeneet kirjan nimeä ja tekisi silti mieli lukea koko kirja, sitten sain viimein selvää kansitekstistä "Pasa & Atpo Eniten vituttaa parisuhde" siinä vaiheessa ostopäätös oli varma.

Itselleni Pasa ja Atpo olivat ennen tätä löytöä täysin tuntemattomia, mutta google kertoi minulle, että kyseessä on City-lehteen kirjoittava kolumnistikaksikko ja Eniten vituttaa parisuhde-kirjan lisäksi heiltä löytyy trilogia Eniten vituttaa kaikki, Toiseksi eniten vituttaa kaikki ja Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki. En siis ole ainut vihaaja tässä ihmeellisessä maailmassa!

Loistavaksi sanataituroinniksi en voi Eniten vituttaa parisuhde-kirjaa sanoa, eikä sitä kaiketi sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Kirjan teksti on suoraa ja provosoivaa ja hyvä niin. Kirjan mukaan toinen kirjailijaparista päätti parisuhteensa kirjaa tehdessä ja toinen meni naimisiin, joten kyseessä ei siis ole, mikään kateellinen ja katkera valitusvirsi pilaamaan parisuhteessa olevien ilo. Kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti ensi treffeistä (muistatteko?) eroon asti kaikki ongelmat. 

Eniten vituttaa parisuhde ei ole kertomakirjallisuuttaa vaan enemmänkin "tietokirjamainen" ja analyyttinen. 

Tuossa alussa mainitsin kannesta. Minun mielestäni se on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella houkuttava. Ja tässä tapauksessa sanonta "mitä paremman näköinen kansi, sitä paskempi sisältö" ei päde. 

Luettuani kirjan, olen entistä varmempi siitä, että kohtalo vei minut sinä päivänä Infoon. Ja voin todellakin suositella kirjaa kaikille, oli sitten parisuhteessa tai ei!

Airut