Raskaan, mutta hauskan viikonlopun jälkeen olo on ehkä edelleen hieman klimppinen, eikä aivot ole vieläkään kunnolla käynnistyneet uuteen viikkoon. Liekö syynä lauantai-sunnuntai-välisen yön huimat puolen tunnin yöunet, vaiko sunnuntai-maanantai-välisen yön 12 tunnin yöunet? Hitaasta ajatuksen juoksusta huolimatta tuli aivan pakottava tarve tulla avautumaan tänne, vaikkei minulla ole juurikaan mitään erityistä kerrottavaa.
Sen verran olen saanut tällä viikolla aikaan, että kävin viimein hakemassa Antoine De Saint-Exuperyn Pikku Prinssi -kirjan kirjastosta. Olen suunnitellut tämän kirjan lukemista ikuisuuden. Pikku Prinssi on lastenkirja, mutta sen rehelliset ajatukset elämästä ja olemisesta ovat todellisuudessa melko raskasta luettavaa. Erityisesti minulle jäi mieleeni Pikku Prinssin kesyttämän ketun sanat; "Ainoastaan sydämmellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Kirjassa todetaan useaan kertaan, että isot ihmiset ovat kummallisia, niille pitää aina selittää kaikki. Tarkoittaako tuo ketun lause sitä, että vain lapset osaavat elää täysin tunteidensa mukaan, kun taas aikuisten täytyy ensin nähdä ja saada joka asiasta todisteita? Mistä tiedän, kumpi olen? Aikuinen vai lapsi? Junalippua ostaessani olen aikuinen. Lain mukaan olen vielä alaikäinen, eli lapsi. Jonkun tutkimuksen mukaan ihminen on henkisesti aikuinen vasta 30-vuotiaana. Senkö jälkeen lakkaa näkemästä sydämmellään? Tutkimuksen mukaan ennen 30-ikävuotta aivot vastaanottavat tietoa ja vaikutteita vaivatta, sen jälkeen se on vaikeaa, lähes mahdotonta. Eikö tuo ole aika masentava tieto?
Ajatukset heittäytyi turhjan lennokkaiksi, joten ehkäpä nyt on ulkoilun paikka!
Airut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti